Cashew queso

..saa ehdottaa, jos keksii "queso":lle jonkun osuvamman suomalaisen suuhun sopivamman nimen. Soosi on liian ympäripyöreä. Juustoke (eli juustokastikemainen luomus) ei kuulosta herkulliselta. Olisiko tämä pähkinäinen möhnä, eli pöhnä? Voisi olla.. Katsotaan lähteekö termi lentoon.

Oli mikä oli - kyseessä siis blogisfäärin hitti, eli cashewpähkinämössö. En ole aikaisemmin kokeillut tällaista.. en tiedä miksi. Nyt vihdoin - judgement day.

Kourallinen           cashewpähkinöitä

Neljäsosa              punaista paprikaa

Pieni                     valkosipulinkynsi

ripaus                    suolaa

2 rkl                      oluthiivahiutaleita

1 tl                        cayennepippuria

1 rkl                      sitruunamehua

sopivasti               vettä

Cashewpähkinät ensin yön yli vesilasissa likoamassa. Vesi pois. Huuhtelu. Kaikki ainekset blenderiin. Sekaisin. Vettä sekaan sen verran kun halutaan: enemmäön jos halutaan ohuempaa soosia, vähemmän jos paksumpi on toiveissa.

***namnamnam.

***siis hetkinen..! aivan käsittämättömän herkullista. Kieli meni. Onneksi voin kirjoittaa, ei tarvitse puhua.

***pehmeää, aavistuksen polttavaa, lämmin kermaisen täyteläinen maku, sopiva happo.

***mieleen tuli tuhat-ja-kolmesataa tilannetta jossa tämä soosi on omiaan...kelpaisi esim.:

- paksuna quesadillan täytteeksi

- pizzan pohjakastikkeeksi

- uuniperunan kyytiin

- ohuena salaatinkastikkeeksi

- miksei sosekeiton osaksi..?

Kukkakaalitacot

..pääosassa siis kukkakaalista ja saksanpähkinöistä tehty, annoksen proteiiniosa. En tykkää ajatuksesta, että kaikki kasvisruokailun proteiinit olisivat "lihan korvikkeita" tai jollain lailla yrittäisivät simuloida lihaa. Kasvisruokien proteiinit ovat käsittämättömän herkullisia! Suutuntuma ynnä muut ominaisuudet päihittävät lihan mennen tullen. Eli tämä ei ole "liha", mutta ytimekäs otsikko voisi olla myös kukkakaali"liha".

Kukkakaali on noussut ilmeisen kovaan nosteeseen viimevuosina. Blogisfääri pursuaa toinen toistaan jännempiä luomuksia, joissa pääosaa esittää kukkakaali. Mielettömän moneen se pystyykin!
Lisukkeena olen aikaisemmin tehnyt kukkakaalimurua, eli kukkakaaliriisiä. Herkkua sekin - nyt lisää ravintoarvoa pussillisesta saksanpähkinöitä.

• Kahden nyrkin kokoinen kukkakaali
• 100g säkki saksanpähkinöitä
• Jeeraa, savupaprikaa, chiliä, suolaa ja ripaus oreganoa

Kaikki blenderiin. Sekaisin. Pellille. 225°-uuniinm ylätasolle 10-15min. Tarjolle.

***helppoa kuin hengittäminen.

***..ja erittäin herkullista! Kukkakaalin oma maku ei tule lainkaan esille. Maku muistuttaa - miunmaunmukaan - hieman grillibroilerin nahkaa tai käristettyä chorizoa. Namnamnam...

***Muru kuivui ehkä hieman liikaakin: tipahteli helposti tacon sisältä. Kyytiin tarvittiin riittävästi soosia, jotta kokonaisuus pysyi kasassa.

***..toisaalta lyhyempi uuniaika saattaisi jättää kukkakaalin omaa makua enemmän esille...?

Kaalipannu

.."houkuttelevan" kuuloinen otsikko. Oli miten oli - kaalipannu on tämän köökin uusi satokauden-kohokohta ja leppariräätti.

Kuluneet kuukaudet olen yrittänyt taistella tuulimyllyjä vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Yritän olla taantumatta valmistamaan vain "tylsää, nopeaa, helppoa ja yksinkertaista arkiruokaa". En väitä, että nopea ja yksinkertainen ei voisi olla mielenkiintoista ja maukasta, mutta usein tietynlainen tyylikkyys ja "jännä" puuttuu nopeasti toteutetuista ideoista. Myös varsinaisen aktiivisen ruoanlaittoajan väheneminen on johtanut vieroitusoireisiin... On kuin nauttisi kestävyysjuoksusta, mutta kävisi aina vain korttelinympäri-lenkillä. Jotain jää puuttumaan. :)

Minityyppi on pakottanut priorisoimaan ajankäyttöä. Köökkiajasta on ollut helppo lohkaista mojova osa kakkavaipanvaihtoon.

Onneksi törmäsin mm. tähän kaalipannuräättiin! (Idea on GRV:stä, taisi olla otsikolla Italialainen makkarapannu, sopivin muokkauksin)
Samanlaisia olen touhunnut menneinä viikkoina - aika on vain jäänyt puuttumaan valkokuvien ottamiselle ja kirjoitustyölle. Nyt pikkutyyppi viihtyy sitterissä ja järsii leikkikaaresta roikkuvaa kukkaa (selvästi kasvissyöjä!:)..aika on annettu blogipostaukselle!

1                 iso punasipuli
1                 kynsi valkosipulia
puolikas     Savoijinkaali
puolikas     fenkoli
1                 Golden-omena
loraus         oliiviöljyä
loraus         balsamicoa
suolaa, pippuria ja kuivattua rosmariinia
muutama    lehtkaalin lehti
paketti        pakaste-soijapullia

Sipulit kuullottumaan, kunnolla väriä pintaan. Kaali ja fenkoli mukaan. Balsamico ja mausteet. Omena halutun kokoisiksi palasiksi ja mukaan loppuminuuteilla. Kaikki uunivuokaan. Päälle lehtikaalisuikaleita ja soijapullia. 200°-uuniin vartiksi. Lopuksi vielä päälle parmesaaniraastetta.

***namnamnamn
***upea luomus: halpaa satokauden parhaimmistoa, aktiiviaikaa vain vähäsen ja lopputulos on tajuttoman hyvää
***kaaleja on useita: kaikki kelpaisivat tähän ruokaan. Punakaali toisi kivaa lisäväriä.
***omppua ois voinu olla enemmän
***etikkana punaviini- olisi toiminut paremmin
***...tuoreet yrtit...
***"ainoa oikea tapa" käytää lehtikaalia on puristella se kunnolla hapossa ja öljyssä: eli lehtikaali suikaleiksi. Kulhoon. Mukaan loraus (esim.) balsamicoa ja öljyä auringon kuivaamien tomaattien purkista 1 tl. Sitten kädellä rouheasti murskaten/puristaen lehtikaali tummanvihreäksi herkuksi. Näin lehtikaalista tulee pehmeää herkkua. Pysyy hyvänä jääkaapissa n. viikon.

Chimichurri

..tsimitsurro.
Tunnelmoidun kuuloinen otsikko. Oikeastaan kyseessä on "raami", samalla tavalla kuin esim. pesto. Miunmaunmukaan pesto = soosi, jossa yrtti/kasvis/juures-pähkinä-juusto muodostavat rungon. Tsimisurri puolestaan on soosi, jossa yrtti-happo-öljy ovat sopivassa, kirpsakasnpirteässä tasapainossa.

Kuva on mitä on, tästä pahoittelut.
Kuvassa on tosin kaikki tarvittava informaatio: soosi on juoksevaa ja vihreää. Loput tärkeä ominaisuudet  tulevat makuelämyksestä.

Chimichurri

Puoli punttia basilikaa
Saman verran tuoretta oreganoa
Ripaus kuivattua korianteria
1/2 dl oliiviöljyä
n. 2 rkl valkoviinietikkaa
n. 1 rkl limen mehua
suolaa
pippuria

Kaikki samaan kulhoon. Sekaisin sauvasekoittimella (tai blenderissä) sekaisin. Maun tarkistus: tarvittaessa lisää sitä mitä tarvitaan.

***nappi.
***Chimichurrissa yksinkertaisuus on ensisijaista: yrttiä-öjyä-happoa - ei muuta pipertelyä!
***Sekoitus joko sileäksi sauvasekoittimella tai ihan vaan veitsellä ja lusikalla :)
***Tässä vielä n. 1/3-pusikkoa tuoretta korianteria olisi tehnyt eriiiiiittäin hyvää.
***syksyisempi chimichurri tuoreesta timjamista, persiljasta ja punaviinietikasta?

Falafel

Ah.

Blogisfäärin äärellä. Viimeisimmästä muistiinpanosta on hyvä tovi, sillä arjessa puhaltavat uudet tuulet..

Hih.

Taannoinen sanota pitää silti paikkansa: das Leben ist zu kurz um schlechten zu essen - eli ei elämässä ehi syyä huonosti.

Joten on aika pyöräyttää tajunnanräjäyttävät falafelit!

Aikaisemmin olen näpertänyt "nopeammat versiot", mutta nyt oli aika tehdä herkullisemmat.

Interwebbin loputtomassa reseptikirjassa on pohjaton määrä erilaisia falafel-tekeleitä. Useita mainostetaan samoilla superlatiiveilla: paras, aidoin, oikeat, yms..  Lisäksi joissain köökkikirjoissa (mm. Sandron keittokirja..namnamnamn!) on erinomaisiksi väitettyjä luomuksia. Kehutuissa suorituksissa toistuvat aina samat niksit.

Nyt on aika testata näitä kotona.

250g     kuivattuja kikherneitä, yönyli liotettuina, vesi pois valutettuina

puolikas punasipuli

1           valkosipulinkynsi

1 tl        leivinjauhetta

1 tl        suolaa

1,5 tl     jeeraa

1,5 tl     korianterinsiemeniä, morttelissa jauhettuina

1 rkl     sitruunamehua

2 rkl     oliiviöljyä

kourallinen tuoretta persiljaa

0,5 dl vehnäjauhoa

jonkin verran öljyä uppopaistamiseen

Kaikki osaset blenderiin. Sekaisin. Huom! Anna blenderin käydä hyvä tovi, jotta taikinasta tulee tarpeeksi tasaista ja vehnäjauho kehittää hienoisen sitkon. Tarvittaessa lisää vehnäjauhoa. Jos sose näyttää liian kuivalta - loraus vettä auttaa.

Pyöritä palloiksi ja paista.

***ulkonäkö, maku, tekstuuri.... Joska tässä olisi kaikki "niin kuin pitää"?

***aivan mielettömän hyviä.

***KUIVATTUJA kikherneitä. Ei mitään valmiita purkkijuttuja. Kokeile, jos et usko. :)

***mausteet tuovat taikaa: kunnolla persiljaa. Riittävästi sitruunaa, jeeraa ja korianteria.

***uppopaistaminen tekee kaikesta pikkasen parempaa.

***Vehnäjauho on välttämätöntä, jottei pullat ala hajoilemaan paistettaessa. Kokeiltu on. Esim kikhernejauho ei riitä pitämään pyöryöitä kasassa.

Laku

Jatkossa otan kuvat puhelimella.
En erittele vaiheita, vaan yritän koota koko reseptin julkaisun loppuun. Olen ymmärtänyt että kokkaamisen nerous piilee reseptinkirjoitustaidossa. Alan sitä nyt opettelemaan.. Joutunee kaivamaan mittalusikat kaapinperukoilta..
Asiaan.

Laku.
Sehän on selvää, että laku on karkeista parhain. Kiero herkku, joka ilmoittaa ylilyönnistä hypertensiivisellä kriisillä (= uhkaava korkea verenpaine), nimimerkillä koettu on.
Rauhallinen vapaapäivä antoi hienosti ainekset kotikokeiluun.

Ai että, lakusta kun saisi uuden "brawuurin"... hihi. Nyt jo mieleen tulvii ideoita enemmän kuin sinne mahtuu.

Ja kuinkas ollakkaan. Lakun tekeminen koti-köökissä on helppoa kuin hengittäminen.

1 dl vettä
2 rkl lakritsijuurijauhetta
3 isoa ruokalusikallista melassia, n. 1dl
0,5dl fariinisokeria
ripaus hyvää suolaa
1 tl anista
0,5tl cayennepippuria
2 rkl vehnäjauhoa

Mausteet morttelissa muuskaksi.
Vesi, lakritsijuurijauhe, melassi, fariinisokeri ja mausteet pataan.
Sekoitusta ja keittelyä muutama minuutti, kunnes seos hieman paksunee.
Venhäjauhot siivilän läpi seokseen, koko ajan sekoittaen.
Paksu tahna oliiviöljyllä voidellulle leivinpaperille. Litistys. Jäähdytys. Leikkaus. Muotoilu.

***tässä kaikki. Itse yksinkertaisuus.
***nam.... Oi nam. Nyt jo huolestuttaa. ("EI koko satsia kerrallaan!!")
***maku on huikea! Hieno polte, aniksen miellyttävällä tavalla häiritsevä pistos, lakun lämpö. Nam.
***tekotavoissa ei ole mitään magiaa. Kaikki sekaisin, hetki hiljaista kiehuttelua. Jäähdytys ja muotoilu.

***kehityskohdat:
***massa jäi aaaaaivan liian pehmeäksi. Tekstuuri oli onneton.
***Lopussa pallerot oli pakko kuorruttaa mantelijauholla, koska muuten ne olisivat sulaneet toisiinsa kiinni.
***eli LISÄÄ jauhoa TAI pidempi keittoaika..? Gluteenittomaan tarvitaan perunajauhoa/kaurajauhoa tms.
***maussa pitää vielä löytää täydellisyys. Aniksen määrä on hyvä, ehkä jopa hieman lisää. Cayenne antoi loistavan miedon tulisuuden
***maku on lyhyt. Lisää lakritsijauhetta?

seuraavan päivän lisäpostaus:
***turhan tujua.
***lakujuuren vaikutus verenpaineeseen tuli taas todistettua.
***eli: jatkossa lakua VÄHEMMÄN kerrallaan, tai huomattavasti vähemmän lakujuurta reseptiin.

Gremolata

..eli peston kirpeänpirteä pikkuserkku.
Kohta, kun kesäkausi saadaan kunnolla käyntiin ja tuoreet kasvikset, kalat ja grilliherkut pääsevät pöydälle, tarvitaan napakka soosi, joka sopii (mielestäni) tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Asiaan.
Gremolata on esimerkki fine dining-sanahelinästä: hieno nimi sitruunamehu-yrttiseokselle. Mutta ehkä makuelämys on sitä suuremmassa roolissa!

1) Persiljaa, valkosipulia ja sitruunaa. Lisäksi halutun kokoinen tilkka oliiviöljyä, ripaus suolaa ja ehkä muuta maustetta. Tässä tekijät!

***yrttinä persilja on perinteisin. Lisänä tai tilalla voi olla mitä vain. Kokeiltu on
- basilika-persilja-sekoitusta: erittäin toimiva tomaatin ja mozzarellan kanssa ainakin klassisessa salaatissa
- rosmariini-persilja-timjami: lihaisamman tuotoksen seuraan..

2) Sitruunan kuori raasteeksi..

3) Yrtti hakkeluksesksi...
Niin, ja valkosipuli murskaksi...

4) Kaikki samaan kuppiin! Sitruunamehut puolikkaasta sitruunasta ja tarvittava määrä oliiviöljyä notkistamaan.. Ripaus suolaan tuomaan maut esiin!

Quorn-fileen päällä.
Sopivinta - tässä koostumuksessaan - tämä tulee olemaan grillatun vaalean kalan kanssa.

***nammmmmmmm.
***Yrtti + valkosipuli = match made in heaven. Sitruunamehu tuo halutun kirpeyden. Oliiviöljy tasaa tuntumaa tarpeen mukaan.
***Gremolata on helppo ja hämmentävän herkullinen makutekijä. Kesän koitoksia odotellessa!!

Burmalainen tofu

..lisää herkkua kikhernejauhosta.

Bloggaamisen frekvenssi on pahasti laskenut.. Ei anneta sen häiritä, sillä nyt keksin upean tekeleen. Tätä on taatusti tulossa - lukemattomia kertoja - uudestaan.

Idea lähti, kun satuttiin jälleen hamstraamaan kikhernejauhoja kotiin - tällä kertaa enemmän kuin säilytyskapasiteetti salli. Eli pakko keksiä käyttökohteita!
Lyhyen googlailun jälkeen silmään sattui Vaimomatskuu-blogista "Burmalainen tofu". Samaan sessioon osui vielä jenkkiblogista "chickpea bites"-nimellä tekele, joten päätös oli tehty. Tätä on kokeiltava!

..ja kyllä kannatti.
Jatkoon keksittiin jo tuhat ja yksi uutta muotoa, väriä ja kypsennysmetodia tälle erittäin jännälle muonalle!

1) Kikhernejauhot ja mausteet kulhoon.

***tässä 3dl jauhoa. Mausteina ripaus suolaa, kanelia, cayennea ja jeeraa.

2) Vettä perään sama määrä, 3dl. Tasaiseksi puuroksi ja pöydän reunalle odottamaan..

3) Sillävälin vuokaan kelmu pohjalle.. Ja 3 dl kasvislientä kiehumaan!

4) Kiehuvaan liemeen kikhernepuuro, hitaasti valuttaen ja samalla sekoittaen.

5) Vatkausta muutama minuutti.

***puuron pitäisi "muuttua kiiltäväksi" :)
***en kummoisempaa kiiltoa huomannut, mutta ainakin seos paksuuntuu hieman.

 

6) Sitten velli tasaisesti vuokaan ja parvekkeelle (+2°), jäähtymään.

7) Jäähtynyt taikina kuutioiksi..

8) Ja pinta ruskeaksi ennen tarjoilua!

***raaka-aineiltaan ja tekovaiheiltaan erittäin yksinkertaista. Hetken kesti, mutta joka välissä voi tehdä tarvittaessa muita hommia :)
***yhtä soittoa tätä syntyy kyllä ihan hujauksessa.

***lopputulos on erittäin herkullista.
***kuutiot maistuvat kikherneiltä, mutta mausteet tulevat yllättävän hyvin esiin - eli tarvittaessa tämän saa maustettua juuri niin kuin halutaan! Kikherneiden maku on tässä erittäin mieto.
***tekstuuri on jännä: pintarapea, mutta pehmeä.
***...ohuiksi "ranskalaisiksi" ja uppopaistoon?
***"piirakan" pohjana?