Muffuletta

..eli tosi iso voileipä.
oi, mutta muffuletta kuulostaa vain niin hirjasti herkullisemmalta! :)

Tällaisia räättejä löytyy interwebbin ihmemaailmasta ja ruokalehtien sivuilta loputtomasti. En tiedä, voiko tässä enää tehdä mitään kovinkaan uutta  tai mullistavaa. Aika monenlaisia juttuja on aikainsaatossa ihmiset kokeilleet!
Mutta kerta se on ensimmäinen aina itse kullekkin. Tässä tämän köökin ensimmäinen Muffuletta! Ei varmastikkaan viimeinen! Nam!

***huom! Herkullisuuden salaisuus on lähtöisin leivästä. Huolellinen, itse vaivattu, tunnelmalla ja tunteella touhuttu kimpale varmistaa nautinnollisen elämyksen!

1) Tässä oli nestettä 3 dl (2dl vettä + 1dl kermaa). Ripaus merisuolaa ja hunajaa. 1/2 pss. kuivahiivaa. 1rkl oliiviöljyä. 2dl kaurahiutaleita ja varmaankin yhteensä noin 4dl vehnä- ja maissijauhoa.
2) Alustus pehmeän löllöksi taikinaksi, saa jäädä kunnolla kosteaksi! Kohotus, 1h. Kuplat pois. Leivinpaperille. 200°-uuniin, ≈ 20 min.

3) ..tällä välin muut osaset valmiiksi: nestesavulla ja tuoreella chilillä maustettua, muscovadosokerilla karamellisoitua sipulisettiä. Chipotle- ja sinappijauheella maustettua kermaviiliä. Salaattia. Kurkkua. Kesäkurpitsaa. Grillivastuksen alla paahdettua paprikaa ja cheddaria.

***chipotle ja hienoinen lisäys sinappijauhetta. Wau. Todella herkullinen kombo!

4) Jäähtymisen jälkeen leipä puoliksi. Haarukalla molemmin puolin hieman pehmeää sisusta syrjään, jotta täytteet mahtuu paremmin!

5) Toiselle puoliskolle kermaviili, toiselle sipulisetti..

6) Juustot, salaatit..

7) Loput rehut: kesäkurpitsat, kurkut ja paprikat..

8) Puoliskot päällekkäin..

9) ..viipaleiksi..

..ja tarjolle!

***juuri niin herkkua kuin voi kuvitella
***keräsi ok palautteen makumaailmojen lahjomattomilta kriitikoilta! Jossainkohtaa täytyi siis olla onnistunut! ..tai sitten siihen vaikutti vain seura ja tilaisuus..hmm.. :) Kiitos viimeisestä, Juho!
***chipotle-sinappijauhe. Muistiin!
***'til we meet again...

Parmesan Perch

..eli parmesaani-affenaa! :)
Englanninkielellä ahvenen nimi sopii otsikkoon paremmin.

Ai että mikä visio. Makua, makua, makua ja ulkonäköä. Kaikenlisäksi vielä mielenkiintoinen kala ja yksinkertainen valmistustapa!

1) Ahvenfileet esille! Panerointimuru valmiiksi: parmesaania raastettuna, korppujauhoja ja mantelijauhoja. Ripaus suolaa ja valkosipulijauhetta.

2) Huolellinen taputtelu! Panerointimurua joka puolelle!
3) Fileet leivinpaperille ja ohuesti hyvää oliiviöljyä pintaan
4) 225°-uuniin, keskitasoa ylemmäs, 10 min. Sitten grillivastus päälle, fileiden kääntö ja rapea pinta vielä toiselle puolelle!

..yksinkertaisesti tarjolle.

***Visio oli hyvä. Varmasti voisi olla herkullinen ja hyvä ja näyttävä!
***Maku katosi johonkin... Silkkaa mystiikkaa. Ahvenen omamaku ei juurikaan ollut esillä. Parmesaanin suolaisuus unohtui. Valkosipuli ja mantelimuru ei erottunut lainkaan.
***Tekstuuri oli hyvä: pinnasta rapea. Läpikypsä ja mehukas!
***..kaikenkaikkiaan lopputulos oli laiha!
***ENNEN panerointia fileiden pintaan pitäisi laittaa muutama sipaisu yrttimaustettua oliiviöljyä, sitruunamehua tai jotain muuta makuistajaa
***Murun sekaan ainakin yksi murskattu valkosipulinkynsi ja enemmän parmesaania
***kypsennys oli loistava.

Quornlasagne

..eli kasvisvaihtoehto hyvin tunnetusta italia-annoksesta.
Hieman jopa turhankin nirppanokkainen lähestymistapa: kaikki kuten jauhelihalasagnessa, mutta kasvisvaihtoehdoilla!

Ruuanlaittoon kannattaa upottaa aikaa. Lautaselle päätyy aivan uskomatonta herkkua, mikäli valmistamiseen käyttää aikaa, tunnelmaa ja ajatusta. Ehkä näin ripaus rakkauttakin päätyy mausteeksi..?
Onnistunut lopputulos: maku, tekstuuri, tuoksu ja tunnelma kuin suoraan saapasmaasta! Quasi perfetto..

1) Vege-esivalmistelut. Kuutioiksi porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Punasipulia, keltasipulia, purjosipulia ja valkosipulia. Pieni pätkä tuoretta chiliä ja muutama aurinkokuivattu tomaatti.

2) Pannu lämpiämään. Valkosipulit, chilit ja aurinkokuivatut tomaatit välittömästi matkaan. Oliiviöljyä pohjalle..

3) Sipulit mukaan kuullottumaan.. Hento väri pintaan!

4) Porkkanakuutiot paistumaan..

5) Kesäkurpitsakuutiot myös..

***molemmille lievä ruskistus! Paahtunut porkkanakuutio tai kesäkurpitsapalanen kantaa massiivisesti makua mukanaan..

6) Purkillinen tomaattimurskaa ja muutama punaviinijääkuutio. Ehkä tilkka vettä, jos näyttää siltä että tarvitaan..

7) Jäinen quorn-rouhe suoraan pakkasesta pannuun!

8) Kansi päälle ja hiljaisella lämmöllä hautumaan..

9) Odotellessa munamaito valmiiksi: kauramaitoa ja muutama kananmuna. Kourallinen vintage-cheddaria ja parmesaania tuoreeltaan raastettuna...

10) Tomaattikastikkeeseen puoli-ruukullista tuoretta basilikaa! Pannu pois levyltä!
11) Lasagnen kasaus. 200°-uuniin. ≈ 30 min

***tomaattisoosia..lasagnelevyjä..munamaitoa. Tomaattisoosia..lasagnelevyjä..munamaitoa.. Sinnetänne väleihin tuoreita basilikanlehtiä ja raastettua parmesaania..

..a tavola!

***uuniaika meni yli. Kokonaisuus kuivui hieman liikaa...hö.
***maku onneksi oli juuri sitä mitä saattoi toivoa.. Tekstuuri oli selkeä: kerrokset selvillä ja paketti kasassa.
***lisää vegejä. Ehkä munakoisoa? paprikaa? Pari puikkoa lehtisellerinvartta..?
***Quornrouhe toimi hyvin. Maku tarttui!

Chipotle-hernerouheburgeri

..hernerouheburgerin toinen tuleminen.
Paremmin. Herkullisemmin. Näppärämmin. Ai että, tällä konstilla touhutaan varmasti tuonnempana vielä monenmonta tekelettä!

Edellinen hernerouheburgeriluomus oli käsittämättömän monimutkainen. Aivan liian monta vaihetta, ainetta, osaa ja tekijää.
Nyt suoraviivaisemmin. Enemmän ainoastaan makua ja tunnelmointia!

1) Vettä kiehumaan. Vedenkeittimellä onnistuu erinomaisen helposti!
2) Hernerouhe ja vesi 1 : 1 - suhteella kulhoon. Kelmu, kansi tai mikävaan päälle. Muutama minuutti turvottelua..
3) Samaan kulhoon mausteet: tuoretta chiliä, valkoista ja keltaista sipulia, Chipotletahnaa, chiliketsuppia, tahinia ja ruokalusikallinen vehnäjauhoa.

4) Massa tasaiseksi ja kylmään tekeytymään!!

***yrtti puuttui! hö. Oregano tai timjami olisi ollut kuin kotonaan.. Ehkä ripaus rosmariinia tai persiljaa..

5) Kylmästä massasta käsin taputellen halutun kokoisia piffejä!
6) Kuumaan, rypsiöljyttyyn paistinpannuun. KUNNON paistopinta molemminpuolin!

..ja tarjolle juuri niinkuin halutaan! Sämpylöiden välissä, juuston, sipulisetin ja rehujen kanssa tämä olisi ehdottomasti parhaimmillaan!

***nam. MAKU oli huippua. Juuri sopivaa poltetta, hentoa savuisuutta, täyteläistä pehmeyttä.
***Tekstuuri jäi ehkä hieman liian karheaksi. Haudutusaikaa enemmän! t.s. Enemmän vettä ja pidempään kannen alla!
***ruokalusikallinen vehnäjauhoa on korvaamaton. Kananmuna voisi olla toinen yhteen-nitova-tekijä, mutta sitten jotain kuivaa ainesosaa täytyisi lisätä. Tämä taas tietäisi potentiaalisesti makukokonaisuuden laimentumista..

Joulun makuinen omenamuru

..tänä vuonna Joulu on äärimmäisen salaperäisesti hiipinyt paikalle.
Tenttitouhottaminen on väkisin vetänyt ajatuksia arkeen. Sää on ollut samanlaista kuin viime Juhannuksen aikoihin - ei kovin talvista ainakaan.

Jos ei joulua tule ulkoilmaan, niin se täytyy loihtia sisätiloihin!
Vaikkapa lykkäämällä joulun-twistiä omenamurujälkkäriin! Aikaisempia kokeilua on tehty (esim. tällöin) ja "runkoresepti" on kaikessa yksinkertaisuudessaan todettu pomminvarmaksi!

1) Kulhoon: omenat sormenpään kokoisina kuutioina. Muutama luumu pariin-osaan-pilkottuna. Maizenaa ruokalusikallinen. Joulu-lisä = pienehkö loraus siirappia, ripaus vanilijasokeria, pomeranssinkuorta, kanelia, kardemummaa ja muskottipähkinää!

2) Toisessa kulhossa muruseos: 50g margariinia ja 1,5-2 dl kaurahiutaleita. Pienenpieni ripaus suolaa ja sokeria

***luumu, omena, kaneli, pomeranssi... Piparkakkumakua eli jouluntaikaa! :)
***omenana voi käyttää ihan-mitä-vain. Kaikilla saa hieman twistiä lopputulokseen!
  Royal Gala = pehmeä, rakenne katoaa melkein täysin lämmitettäessä (t.s. pehmenee aikalailla!), maku on yllätyksetön, mausteet kulkevat hyvin kyydissä!
  Granny Smith = ehkä hieman turhan kirpsakka, pysyy koossa myös uunituksen jälkeen. Kirpeys vie vähän jalansijaa mausteilta
  Pink Lady = miunmaunmukaan. Enemmän omaa makua kuin Galassa mutta tilaa jää myös mausteille! Tekstuurissa juuri sopivasti pehmeyttä ja purtavaa!
  Kotimaiset = ..ovat tietty sesonkiaikaan ehdottomasti numero uno. Kaikinpuolin parhaita :)

3) Uuni 200°-asteeseen. Hedelmät vuoan pohjalle, muruseos käsillä ripotellen päälle.
4) Keskitasoa alemmas, ei ihan pohjalle. ≈ 20 min.

***uuniaika on makuasia:
vähemmän -> hedelmissä enemmän purtavaa tekstuuria, vähemmän pehmeyttä ja mehevyyttä. Pintamurusta puuttuu rapeus
enemmän -> kokonaisuus yhtenäisempi, mehukkaampi. Pintamuru rapea.

Kullanruskeasta pinnasta tietää, että on jälkiruoka-aika!
p.s. Parhaimmillaan suoraan uunista, höyryävän lämpimänä, jäätelön kanssa.

***nam. Hauskasti joulua makumaailmassa!
***muruun olisi voinut murskata muutaman piparkakun mukaan!
***..ja manteleita!
***..ehkä pieni kourallinen granaattiomenaa?