Koko kala suolakuoressa

..toisinsanoen "suolakuoressa kypsennettyä kuhveloa".

Mistä ihmeestä tällainenkin kokkausvaihtoehto juontaa juurensa? ..jotenkin tuntuu että tällaisessa lähestymistavassa on jotain todella todella alkukantaista havinaa. Toisaalta saattaahan suolassa hauduttaminen olla vain makuhifistelijöiden hauskaksi hoksaama konsti.
Oli miten oli - suolakuori on huippujännä, super-yksinkertainen ja toden totta herkullinen menetelmä!

1) Kala käsittelyyn: sisältö tyhjäksi ja kidukset pois. Pellille leivinpaperi ja kookas kourallinen merisuolaa..
2) Kala suolan päälle. Sisälle muutama sitruunaviipale ja yrttejä...

***ei kummempaa käsittelyä. Ei suomustusta, ei ristiviiltoja, ei turhaa puhdistelua..
***yrtit mieluiten tuoreeltaan! Rosmariinia, timjamia, persiljaa...

3) Muutama säkki merisuolaa koko komeuden päälle. Käsityöllä taputtelu "siistiksi". Pää ja pyrstö voivat jäädä suolavuoren ulkopuolelle... Voi ne toki myös haudata sen sisäänkin :)
4) Uuniin, 200°-asteeseen noin 40min-1h

***merisuolapussista kannattaa leikata kulma auki ja lorauttaa sekaan n. puoli desiä vettä. Näin suolasta syntyy helpommin muovattavaa "märkää hiekkaa". HUOM! Katsothan ettei ole haavoja käpälöissä!!
***uuni-aika riippuu hieman halutusta lopputulemasta, uskoisin. Tämä vonkale viipyi noin 50min: liha oli todella pehmeää ja varmasti läpikypsää...
***esim. kookkaan lohen voisi helposti käyttää hieman nopeammin, jotta sisin liha jäisi kevyesti roosaksi. Pienet ahvenet esimerkiksi tarvitsisivat uunitusta varmaankin vain muutamat kymmenet minuutit..

Tarjolle suoraan uunista! Pöydässä suolakuoren voi napauttaa (esim veitsellä) rikki ja nostella levyinä syrjään.. Sitten vain työkalujen kera kalan kimppuun!!!

***namnamnam.
***äärettömän pehmeää ja herkullista kalaa. Ei lainkaan "suolaista", vain ja ainoastaan makuista ja mielenkiintoista.
***hieman "sottainen" tarjoilutapa tämä on.. Ja merisuolan hukkaan-heittämistä.. Toisaalta esim. pieni tilkka paistorasvaa maksaa yhtä paljon kuin muutama säkki merisuolaa....
***sisuksen mausteilla ja kalavalinnalla twistiä annokseen!

Papulisuke

..vaikkapa isoista voipavuista.
Itseasiassa paras lopputulos syntyy juurikin voipavuista. Kidneyt, valkoiset, ruskeat, borlottit sun muut tuovat liikaa omaa makua mukanaan. Voipavut antavat siististi tilaa myös muille osasille. Varsin ystävällinen raaka-aine :)

Tällainen, ehdottoman muokkailtava, uusi ja jännä lisäke kesän vanhojen tuttavuuksien seuraan! Lihaa, kalaa, kanaa, kasvista.. grilliherkun reunalle muutama kipale "jotain uutta"!

1) Pannu kuumenemaan! Pohjalle loraus oliiviöljyä, yksi murskattu valkosipulinkynsi, ronskisti silputtua keltasipulia, pieni pätkä tuoretta chiliä ja pari halkaistua kirsikkatomaattia kuullottumaan! ..ripaus suolaa ja mustaapippuria mausteina!

2) Loraus vettä ja pieni kourallinen tuoretta persiljaa matkaan
3) Hissukseen kasaan-keittämistä. Niin että sipulit ja chilit pehmenevät löllöiksi ja ylimäärä nesteestä haihtuu!
4) Valutetut voipavut pannuun. Nopsa paisto, ihan hienoisesti "väriä" pintaan.

***vaikkapa ei nyt niinkään "väriä" tarvita. Kunhan vain maut ikäänkuin "paistuvat kiinni" papauihin!

Siitäsuoraan tarjolle taikka viilennettynä, kylmäsavukalan ja salaatin seuraan.
Miten-ikinä sopiikaan!

***namnamnamanmanmanmm....
***raikas tuulahdus uutta. Samettisen pehmeää papua ja täyteläistä makua.. Miunmaunmukaan tulevan kesän ykköslisuke grilliruoan kylkeen!

Paperipussi ja stanssi

..eli muistutus työvälineiden tarpeudesta ja hyödystä.
Ai että mitä nautintoa ruuanlaitto voikaan olla, kun käytettävissä on juuri ne tykötarpeet mitä tarvitaan!

1) Stanssit.

***Äidilleni ensimmäisenä suuren suuri kiitos. Äidinäinilleni seuraavaksi hieman kookkaampi kiitos. Äidinäidinäidilleni lienee kiitoksista kookkain. (Eikös nämä hänen kotoaan olleet alunperin?)

Näitä sain käyttööni kokonaisen nipullisen!!
Yksi joka kokoa, tässä käytössä kaksi suurinta (varmaankin 12cm ja 10cm halkaisijaltaan). Settiin kuuluu lisäksi joka kokoa n. euron kolikon kokoisesta lätkäkiekon kokoiseen!
Pienemmille täytyy keksiä lähitulevassa vielä täyttöä!

***tässä esimerkinomaisesti valmistumassa tavanomainen lohiburgeri. Tilliä, mustapippuria, ripaus sitruunaa ja Dijonia.
***erikoisuutena tietysti: pelkkää lohta pihvimassassa. Ei ylimääräisiä yhteennitovia tekijöitä (kananmunaa, korppujauhoa...)
***täys(kalan)liha pihvi. :)

***liha irti fileestä. Veitsellä hakkelukseksi. Pala punasipulia ja valkosipulinkynsi hienonnettuna, kaikki ainekset kulhoon. Mausteiksi ripaus suolaa, mustapippuria, Dijon-sinappia, tilliä ja pieni loraus sitruunamehua

***ns. au naturel. Lohipiffi toki tykkää myös mausteista: aurajuusto, Sweet&Sour chili, teriyaki (ja appelsiini!!), aurinkokuivattu tomaatti + basilika....

***massa stanssiin. Paistumaan toiselta puolelta ja samalla stanssirenkaan voi varovasti liu'uttaa/nostaa pois ympäriltä! Varovasti kääntö, paisto toiselta puolelta...

..ja tarjolle sämpylöiden väliin! Nam.
Tekovaiheet stanssien ansiosta vähintään yhtä "nam"!

***1dl-Jyttejauhotaikina -> 2 loistavan kokoista burgerisämpylää!

Sitten paperipussi.
Suurelle yleisölle lienee tuttuja tavanomaiset kaupanhyllyltä saatavat mikropopcornit.
Omituisia astronautti-/sissiruokapaketin näköisiä lätysköitä, jotka mikroon heitettyä pullistuu ja poksahtelee täyteen valkoista pahvia. Mukana toki eriskummallinen kemianluokan tuoksu ja kenties maku.

Onko bulkkiyhtiöiden mikropopkorneissa lopulta mitään sen kummempaa? Paperipussi ja maissinjyviä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kokeillaas...

***maissinjyvät (sellaisenaan) ovat huom! noin 1000-kertaa halvempia kuin mikropopkornipaketit.

1) Paperipussi. Mielummin liian iso kuin liian pieni. Kannattaa etsiä niin iso, että se juuri ja juuri mahtuu pyörimään mikrossa!!
2) Pussiin puoli desiä maissijyviä. Sulkeminen rullaamalla

***..tuntuu vähältä, mutta kehotan pysymään kohtuudessa. (ks. edellä...) :)
***rullaamalla - siten että sauma antaa myöten pussin laajetessa, mutta ei kuitenkaan aukea

 3) Pussi mikroon. Täysille. 3min ajastimeen....

 4) ..1:19 kohdalla paukkuminen oli jo hetken ollut loppunut ja...

5) ..tuotosta syntynyt "mikrontäydeltä".

***pussi oli päässyt repeämään: sulkeminen oli hieman liian tiukka ja jyviä oli kyydissä hieman liikaa!

Mitättömän pienien vastoinkäymisen voi sivuuttaa siltä seisomalta ja tunnelmoida saavutusta!
Täydellisen herkullisia mikropopkoneja, puoli ilmaiseksi ja ilman bulkkiyhtiöiden mitä-lie-aineita.
Yhteenvetona: mikropoppareihin ei tarvitse kuin paperipussin ja maissinjyviä. Ei ylimäärä-rasvaa, ei lisättyä suolaa.

Cashewkerma

..hmm.
Otsikon mukaisella nimellä tällainen luomus löytyy reseptiavaruudesta, mutta minua häiritsee tuo lopun "-kerma"-osa. :) Toisaalta täydellinen, toisaalta jotain niin väärinymmärrettävää kuin-vain-voi. Mielipidekysymys. Miunmaunmukaan!

Tekovaiheet ovat itse yksinkertaisuus:
1) Cashewpähkinät kulhoon. Vettä matkaan niin että kipaleet kunnolla "lilluu" vedessä, t.s. liikaa ei voi laittaa.
2) Kansi/kelmu/liina..mikä-vaan päälle. Liotusta "yön yli", 8-12h
3) Vesi syrjään. Pähkinät blenderiin. Käyntiin..

***jotkut vannovat kylmän veden nimeen. Itse kokeilin kiehuvaa (joka toki odotellessa jäähtyy..) En tiedä mikä on ero kuuman tai kylmän välillä.
***kokeilen ensikerralla jääkylmää :)

4) ..Blenderin suristessa KYLMÄÄ vettä matkaan mukaan, niin että seos muuttuu tasaiseksi

***tässä kohtaa tulee se suurin ristiriita.

***miunmaunmukaan "kerma" on litkua. Nestettä. Tässä tekstuuri on aivan puhtaasti makuasia. Enemmän vettä - vetelämpää vs. Vähemmän vettä - kiinteämpää.

***kieliopillisesti on kylläkin helpompaa nimittää tätä cashewkermaksi kuin vaikkapa esimerkiksi cashewhapankermaksi tai -tuorejuustoksi..

***lopputulos kuitenkin on cremefraicheen verrattavaa, tasaisen pehmeää tahnaa, jota voi käyttää niinkuin cremefraichea tai tuorejuustoa.

***...ja sivuseikkana: tämä on huippuhyvää jo tällaisenaan. Mausteet kulkevat loistavasti kyydissä! :) 

Munakoisolasagne

..joka tahtoi olla "kreikkalaistyylinen" tai "välimerellinen", mutta olikin vain yksinkertainen: tomaattinen ja herkullinen. :)
"-lasagne"-liite nimessä viittaa vain käytettyyn kokoamisvaihtoehtoon. Pasta jäi kaupanhyllylle!

Munakoisoa raaka-aineena ylistän jälleen kertaalleen! Tässä köökissä on kokattu jo lukemattomia, käsittämättömän herkullisia luomuksia kyseisestä vihanneksesta, eikä loppua näy. Munakoiso on todella monikäyttöinen: taipuu milloin vain mihin vain miten vain. Lisäksi kantaa mukanaan juuri sitä makua, jonka kokki annokseen tahtoo. Bonuksena: tuo annokseen vain ja ainoastaan makuun  pehmeää täyteläisyyttä ja tekstuuriin tasaista samettisuutta.
Riippuu tietysti valmistustavasta...ai että. Upea rehu!

1) Vuokaan menevät osaset valmiiksi: munakoiso pituussuuntaan viipaleiksi, tomaattia viipaleiksi, sipuleja viipaleiksi ja muutama keitetty kananmuna. Viipaleiksi.
2) Lisänä muutama-minuutti-keitettyä riisiä (t.s. juuri ja juuri pehmeäksi, mutta "aivan liian" al dente) ja fetamurskaa. Ja tuoretta basilikaa!
3) Pannussa tomaattikastike: oliiviöljyssä kuullotettua kelta- ja valkosipulia, pintaan suolaa ja pippuria, ripaus chilihiutaleita, yksi tuore tomaatti, yksi purkki tomaattipuré:ta, loraus punkkia ja kermaa

4) Ainekset uunivuokaan "lasagne"-tyyliin. Pohjalle muutama lusikallinen tomaattisoosia. Munakoiso"levyjä", täyte-aineksia ja tomaattisoosia. Munakoisolevyjä, täyteaineksia ja tomaattisoosia. Munakoisolevyjä, täyteaineksia ja tomaattisoosia. jne..

***muutamaan väliin raastettua parmesaania! ...namnamnamnamnam....

5) Uuni 175°-asteeseen, vuoka kyytiin ja tunnin verran "vapaata höskää" eli odottelua.

A tavola!

***onni epäonnistumisessa. Kreikkaa tämä räättiä ei ole nähnytkään, välimerestä kenties jonkinlainen käsitys. Italiakin ehkä jo unohtunut. :)
***hyvää. Todella hyvää. Pehmeää ja lopullinen rakenne lähes täydellinen. Riisit ja munakoisoviipaleet imivät ylimääräkosteuden hienosti sisäänsä. Liikaa kosteita osasia ei matkassa ollutkaan!
***ehkä jotain kermaisempaa juustoa olisi voinut välikerroksissa olla? ..ehkä ikäänkuin yhteennitovanatekijänä. Tai sitten mintulla ja balsamicolla maustettu munamaito..?
***enemmän Kreikkaa olisi voinut tuoda jättämällä tomaattikastikkeen pois, lisäämällä tuoretta punasipulia ja oliiveja täytteisiin ja pinnalle ehkä hunajapaahdettuja pinjansiemeniä? ..ja enemmän fetaa!!

Punaviinirisotto

..saapasmaan makujen matkaan.
Tässä aivan erinomaisen herkullinen vaihtoehto lisukkeeksi, mikäli tarjoilevalla tirehtöörillä olisi tarkoituksena saada lautaselle jokin Italia-vivahteinen pääruoka.

Tavanomaisen risotto biancon valkoviinilorausten tilalle hurrrrjasti punaista vaihtoehtoa. Muuten samat kuviot!

***kokkausrupeaman ehdoton muistiinpano: risottoriisiä kourallinen per ruokailija!
***tästä on käytännön kokemusta jo useammasta kokeilsta. Näin täydellinen määrä täydellisen kokoiseen annokseen :)
***..ja "mittari" on useimmiten..öö.. käden ulottuvilla?

1) Oliiviöljy kylmään kattilaan. Valkosipulinkynsi hienonnettuna mukaan ja pannu päälle.
2) Keltasipulia silpuksi, kuullottumaan. Ripaus mustaapippuria maustamaan.. EI suolaa.
3) Risottoriisi kattilaan. Pari nopeaa pyöräytystä, jotta riisi kirkastuu.

***huom! Riisiä ei kannata paistaa ruskeaksi asti. Silloin se ei enää ime itseensä keitinvettä, vaan jää kovaksi ja raa'an tuntuiseksi. Ei hyvä.

4) Kiehautettua kasvislientä pieni tilkka ja suuri tilkka punaviiniä "nesteeksi". Kansi päälle ja hauduttelua. Nestettä vain sen verran että pinta peittyy kunnolla. Hetken hauduttelun jälkeen lisää! Ja lisää punaviiniä.
5)..näitä vuorotellen kunnes "keittoaikaa" kulunut n.8 min. Sitten kourallinen vastaraastettua parmesaania ja loraus kermaa kattilaan. Ja lisää punaviiniä, jos siltä tuntuu.

..ilman kantta kasaan keittelyä kunnes tekstuuri on halutun-kaltainen :)
Tarjolle punaviinin kanssa. Ja pääruoka myös!

***hih.
***ei kylläkään mikään ihmeellinen erikoisuus. Makumaailmassa punaviinin täyteläisyys, mielummin kuin valkkarin hedelmäinen happamuus.
***kumpi sopii annokseen, kummasta tykätään enemmän, kumpaan löytyy raaka-aineet... :)

Vegeburgeri

..the one.
Tällä otsikolla on yritetty saada upeaa räättiä tarjolle jo monen monituista kertaa. Aina yhtä "joo ihan hyvä, mutta.."-tuloksella.
Nyt todella, TODELLA yrittämään. "Hardcore approach".

Tovin etsiskelyn jälkeen huomasin, että hurjan usein "todellisissa" vegeburgeri-resepteissä on käytetty jotain aivan kummia ainesosia: transglutaminaasia, kaseiinia, umami-extractia jne.. Tälläisia kemikaalikokkailun kummajaisia en toivoisi keittiööni. Näinollen täytyi keksiä korvikkeita, unohtamatta täydellisen lopputuloksen visiota. Huh.

1) Blenderi esiin. Soijarouhe, ripaus grillimaustetta, mustaapippuria ja muutama palanen kuivattua tattia kyytiin. Surisemaan!

***tavoitteena saada mahdollisimman tasaista "jauhoa", jotta makuosat ja soijaproteiini levittyisi mahdollisimman tasaisesti..

2) Mustapapupurkki auki, valutus ja huolellinen huuhtelu.
3) Ensimmäiset puolet kulhoon, mukaan vettä ja oliiviöljyä...

4) ...toiset puolet uunipellille. 175°-asteeseen, noin 20min kuivattelua...

***jäähdytys, ennen seuraavaa vaihetta! :)

5) Öljy-vesi-papu-kulhollinen sauvasekoittimella tasaiseksi
6) "Jauho", kuivat mustapavut ja yksi kananmuna kyytiin. Lusikalla taikinaksi!

***nakkasin taikinan joukkoon vielä vajaat-1 rkl psylliumia, mutta empä tiedä oliko tästä mitään apua, hyötyä taikka haittaa. Tulipahan laitettua.
***jokin sopiva tekijä olisi mukava keksiä, millä viimeistellä tekstuuri. Jotain lisää jos liian kuivaa tai märkää...? Ehkä ihan vaan Maizena? korppujauhot? Jos e.m "jauhoa" olisi tehnyt vähän "liikaa"?

7) Taikina kelmulle..

8) ..ja tiukalle rullalle! Hammastikulla tarvitsisi tökkiä koloja ilmakuplien kohdille aina muutaman kierroksen jälkeen. Mahdollisimman tiiviiksi koko pötkylä olisi tarkoitus saada!!

***sous vide
***kerta se on ensimmäinenkin.

9) Kattilaan. Veden ja lämpömittarin kanssa.
- Ensimmäinen tunti 55°-ssa
- Toinen tunti 65°-ssa

10) Tämän jälkeen pötkylä jäähylle. Kylmään veteen, jääpaloihin, pakkaseen..minnevain, kunhan jäähtyy.

***voi varmaankin myös pakastaa tai ainakin säilyttää jääkaapissa muutaman päivän, myöhempää käyttöä varten.

***tällainen vegesalami..
***terävällä veitsellä piffeiksi

11) Ruskistus molemmin puolin..

..ja lisukkeiden kera sämpylöiden väliin.
Vegeburgeri. Vihdoin!!!

***piffien ulkonäkö ainakin oli täydellinen. Riittävän kiinteä, tasainen. Suhtkoht samanlainen kuin mitä jauhelihalla saisi aikaan..
***tekstuuri: parempaan päin. Mitään täydellistä lihaisan suutuntuman korviketta ei lähikauppa-kasvistavaroilla ole mahdollista toteuttaa, mutta ei toisaalta tarvikkaan. Pääasia on - miunmaunmukaan - että vegeburgeri pysyy kasassa, eikä ole sisuksista pelkästään lämmitettyä muusia.
***Tämä saavutettiin lähes loistavasti! Kiinteä ja pehmeä piffi. Hyvin leikkautuva. Erinomaisen "pihvimäinen".
***maku: miunmaunmukaan herkullinen, ehkä hieman mieto. Toisaalta varsinaista maustetta ei massaan paljoakaan mennyt. Tässä hurjastikin varaa viritellä!!
***yhteenvetona: sous vide-kypsennettyjä vegepihvejä. Maukkaita, tekstuuriltaan loistavia ja ulkonäöltään täydellisiä. Valmistustavaltaan hankalia ja todellista slow-foodia. Täydellisiä siis!

Gluteeniton vuokaleipä

..eli "hiukan herkullisempaa paahtoleipää".
Ja minulle ensikosketus psylliumin ihmeelliseen sielunelämään.

***lopputuloksena maukasta, tekstuuriltaan pehmeää, käyttötavoiltaan monipuolista känttyä! wuhuu!

***Psylli-jumia. Hentorakeista jauhetta joka tekee omituista geeliä kaikesta. Gluteenittomassa leivonnassa ilmeisen hyödyllistä tavaraa!!

1) 3dl kuumaa vettä, 1dl lämmintä kauramaitoa kulhoon. Sekaan ruokalusikallinen psylliumia, 2 rkl pellavansiemeniä, 3 rkl auringonkukansiemeniä ja kaksi raastettua pientä porkkanaa. Loraus öljyä ja siirappia ja ripaus ruususuolaa maustamaan..
2) Toisessa kulhossa kuivat osat sekaisin: 1pss kuivahiivaa ja yht. 8dl gluteenitonta kuivaa jauhoainesta. Jyttejauhoa 6dl, kauraleseitä 2dl.
3) Kulhot sekaisin, jahka ensimmäinen on riittävästi jäähtynyt..

4) Taikinakoukut...wau. En oikeastaan koskaan ole näin täydellisesti kokenut näiden ylitsevuotavaa ylivoimaisuutta. Taikinakoukuilla, hitaalla nopeudella taikina pyörähtää pikapikaa tasaiseksi!!
5) 1-litran leipävuoka sillävälin voiteluun ja korppujauhotukseen..

 6) Taikina kyytiin ja uuniin. 200°, ≈ 40min. Pintaan sillointällöin ripotellen vähän vettä.

***näin houkuttelevaa rapeutta pintakerrokseen...nam.

Uunista ulos, jäähdytys ja viipalointi. Nam.

***pienen kanttipalan ehdin maistaa. Herkkua.
***vielä nähtäväksi jää, miten tämä toimii esim. leipägrillillä. Viipaleiden tekstuuri antaa odottaa täydellisyyttä :)

Ribsit uunissa

..ja lopputulemana herkullisempaa, kuin grillillä!
Makuasia tietysti - molemmissa tavoissa on puolensa. Uuni löytyy useimmin ja on useammin käytettävissä, joten tällä konstilla ribsi-euforia on yksinkertaisemmin saavutettavissa! :)

Muutamaan otteeseen on aikaisemminkin tässä köökissä kokeiltu uunia ribsienkypsyttäjänä (yhdellä ja toisella tavalla). Herkkua on lautaselle saatu, mutta aina on jäänyt parannettavaa. Joska nyt olisi metodit viilattu viimeisilleen...?

***lopputuleman maku ja tekstuuri ainakin puhuvat parhaimman-onnistumisen puolesta! :)

1) Ribsirivistä ensin luu-puolelta kalvo pois..

***helpoiten onnistuu kun ujuttaa lusikan/haarukan kahva-pään kahden luun välissä, mieluiten jossain keskikohdan paikkeilla. Reunasta alkaen, juuri ja juuri kalvon alle ja "tunneli" kokomatkan toiselle puolelle. Tämän jälkeen manuaalisesti "tunnelia" leveämmäksi, kunnes siitä saa koko kouralla kiinni. Lopuksi rauhallinen riuhtaisu.

2) Mausteseos: rypsiöljyä, chiliketsuppia, nestesavua, paprikaa, cayennea, muscovadoa, oreganoa, sinappijauhetta ja valkosipulijauhetta..
3) ..tasaisesti, joka puolelle

4) Liuskat tiiviiseen foliokääröön ja jääkaappiin. 6h vähintään. Mieluiten yön yli. Mitä enemmän, sitä enemmän...

5) Seuraavana päivänä uunivuoka esille! Pohjalle tilkka punaviiniä, nokare chiliketsuppia, muutama kokonainen mustapippuri ja valkosipulinkynsi ja ruokalusikallinen muscovadoa. Vettä perään niin että nestettä on kaikenkaikkiaan n. 1cm
6) Kylkirivit kyytiin, folioarkki "kanneksi" jottei kaikki neste heti haihdu! 120°-uuniin, 6-8h. Muutaman kerran voi kääntää matkanvarrella..

7) Loppumetreillä nurkka auki folionyytistä. Liemet niin ribseistä kuin uunivuoanpohjalta pannulle, hitaasti kiehumaan. Tästä syntyy se paras glaze..

8) Ilman foliota vielä grillvastuksen alle muutamaksi minuutiksi.. Glazea molemmin puolin

 ..ja pöytään!!
Mukaan muutamat hunajaglazeeratut uunipalsternakat ja -porkkanat, kulhollinen olutfrittitaikina-punasipulirenkaita ja kurkkutikkuja. America/Ranch-tyylinen ja salsadippi keskiöön. Sitten syömään.

***tosiäij... tosiäiTien ruokaa. Tarjoilupäivämäärä osui sopivasti äitienpäivälle.

***aivan käsittämättömän pehmeää. Mureaa. Täyteläistä. Makuista..
***enää ei mitään korjattavaa. Näin ribsit on pakk..., (anteeksi), voidaan jatkossakin valmistaa: marinadi -> vuokaan -> nestettä -> kansi päälle -> ≈120°, pitkä uunitus.