Röstiperuna & Suppissoosi

..ja tosiaan, myös valkosipuli-pinjansiemen-lohi, balsamico-alkusalaatti ja jälkkäribrownie.
Edellisestsä kalaruokaillallisesta on vierähtänyt liianpitkä-tovi. Tarttis ehkäpä ryhtyä taas tiukasti kalaa-kolmesti-viikossa-linjalle..
Tällainen yksinkertainen herkku kyllä siivittää tuommoiseen.

 1) Sidedish: sipulinen röstiperuna.
Peruna karkeana raasteena kulhoon, mukaan 1 shalotti ja pienehkö keltasipuli ohkasina viipaleina. Mausteeksi suolaa ja pippuri-bonjouria. 1 muna ja lusikalla massa tasaiseksi.
2) Pannulle ja ruskistuksen jälkeen uuniin kuivumaan, odottamaan ja kypsymään
***Suoraviivainen ja selkeä, mutta jännän ja fiilistely-altis, todella moneensopiva lisäke!!

 3) Kala: lohikimpaleen pintaan nopsa hierasu suolaa+pippuria, tilkka rypsiöljyä ja 175°-uuniin ≈ puoleksitunniksi.
4) Uunikypsennyksen jälkeen, juuri ennen lautastamista, pintaan pinjansiemen-valkosipulisilppua
***üüüBERnam. Lohi, pinja ja pieni annos tuoretta, rapsakkaa ja terävähkö valkosipulisilppua. Ilmeisesti kombo, joka toimii hienosti!
***...oishan tosta kyllä voinut tehdä tahnan: massaksi dijonia ja sitruunamehua...?

5) Röstit ja lohi viettivät yhdessä uunissa vielä tovin
6) Silläaikaa kastike: raclettejuustoinen suppilovahverokastike
7) Oliiviöljyyn purjoa ja sienet, kuullotusta hetkinen. 1rkl vehnäjauhoa pintaan ja loraus vettä pannuun. Muutama paksuhko siivu raclettejuustoa sekaan, rauhallinen sekoittelu, juustonsulatus ja kasaan-keittäminen
8) Röstinpäälle ja pöytään

Nam....mielenkiintoinen, monipuolinen, jännä, modailtava ja upeanhauska kokkaushetki päättyi hienoon ja herkulliseen ruokailuun.

***Sipulia ois potturöstissä voinut olla vielä lisää: ehkä mielummin "sipulirösti-perunalla" kuin perunarösti-sipulilla...?
***raclette-suppilovahvero. Match-made-in-heaven näin makujensa puolesta ja raclettejuuston-sopivuus kastikejuustoksi on ihmeellistä: juuuuuuri oikea sulavuustyyli. Jämäkkä, tahmea, kiinteä mutta pehmeä, joustava ja yhteen-nitova, ei lainkaan vetinen tai "häviävä"
***pinjavalkosipuli+lohi: täytyypä kokeilla uusissa merkeissä..

Chorizo-raakamakkara

..eli kokemuksen-kartuttamista jo toisella kotimakkarakokeilulla.
Kokeilla ilmeisesti pitää vielä useasti. Ei tämä niin lennokkaan-onnistineesti vieläkään oekkeen sujunut.

Monen monituista kertaa oon kuullut sanottavan: Food is as good as the ingredients in it. Tähän filosofiaan oon suuresti tukeutunutkin ja juu, näinhän se on... MUTTA tekovaiheeissakin voi näemmä sotkea lopputuleman.

 1) Lihanpalaset: siankylkeä, -paistia ja naudanrintaa. Luut ja nahanrippeet sivuun, kuutioiksi ja kylmään odottamaan myllyn kasausta
***tälläkertaa EN poistanut kuin ihan hintsunpienenosan noista rasvajuosteista. Efektin huomaa lopputulemassa: tasaisuuttta, kiinteyttä, MAKUA, pehmeyttä...huippujuttu!!

 2) Kylmät kuutiot myllyn karkean-terän läpi
***silti (MIUNMAUNMUKKAAN) liian hieno jauhatus. Saisi olla vieläkin rouheisempaa.. Näin sais lopullisiin makkaroihin suurempaa tekstuuri-variaatiota ja jännyyttä

 3) Mausteet: suolaa, pippuria, valkosipulia, chilipalko ja Pimentónia (=sitä oikeaa smoked paprikaa)
***ja tässä tämänkerran opetus: maustamisessa EI SAA pihistellä, jos/kun mausteen-maulla on suuri rooli lopputuloksen kokonaiselämyksessä. Sitä EI tällöin VOI AMPUA YLI!
***...chorizon maku ei juuri muuta olekkaan kuin yo. maustetta.
***...jota tässä siis laitettiin liian hintsusti. *=^)^?*=//&%.

4) Ensimmäiset muutamat-kymmenet-sentit-suolesta sai mausteekseen pippuria, suolaa, oreganoa, timjamia ja rosmariinia
***onnistuneempi pätkä noin kokonaisuudessaan
***vaikka tosin liian laimeaa tämänki... *)++*&

5) Pötkö pellille ja 150° uuniin, 40min
6) Lopputiristys vielä pintaan, ≈5min @ 250°

..ja siinäpä tämä.
Oppi uppoutui suoraan luihin ja ytimiin: ensikerralla varmasti onnistuneemmin.

***maku OLI kyllä melko-OK ja hieman chorizon-suuntaan, vaan ei siis tarpeeksi
***suolenpätkät meni liian täyteen: tuppasivat halkeilemaan kypsennyksessä

Kohta kun keksin, miten ja missä kypsyttää salami-tyyliin näitä kotimakkaroita, pääsen uudestaan tämän chorizo-mörön kimppuun.

Muroinen mansikkakakku

..usean ison-plussan kakku: pakkaseen tilaa, margariini-klönttiä kevyemmäksi, kahville herkku-seuraa, jännä leipomishetkinen..
Marjat pakkasesta sulamaan, uuni lämpiämään ja työn-touhuun :)

 1) Ensimmäiseen kulhoon kuivat aineet: kaurahiutaleita ≈1dl, vehnäleseitä ≈1dl, leivinjauhetta puolikas tl ja vehnäjauhoa ≈1dl..
2) Toiseen kulhoon huoneenlämpöinen margariini, 75g, vanilijasokeri ja normisokeri -> vatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Sekaan 1 muna
3) Kuivat-aineet rauhallisesti mutta nopsasti sekoitellen sekaan
4) Taikinaklöntti hetkeksi kylmään

 5) ..tasaiseksi taputellen vuokaan
***vuoan päällystys leivinpaperilla oli "tiskaajan-vapaapäivä"-niksi.. Ei niin toimiva. Taikina on hankala taputella vuokaan kun paperi rapisee ja heiluu joka suuntaan. Eikä tuo nyt niin hirmuisen työläs olisikaan tiskata.
***voi+korppujauho = the PROPER way to go

 6) Täyte: sulat mansikat, mehuineen päivineen kulhoon, mukaan pieni ripaus vanilijasokeria ja reilumpi ripaus hyytelösokeria. Vajaa-desi turkkijuggea matkaan mukaan ja lusikalla sekaisin..
***hyytelösokeri toimi kuten toivoin! wuhuu! Varsin-vetisen-oloinen täyte jähmettyi tyylikkäänmaukkaaksi kypsyessään/jäähtyessään! :)

 7) Uuniin, 35min @ 170°

Done. Viipale tätä ja kahvikuppi kylkeen.
..kummasti sitä jaksaakin päntätä ja oppia ja lukea ja seurata ja kuunnella ja....

***ehkä turhan vaatimaton makeus: noi mansikat olivat  melko happamia / pirteän kirpeitä itsessään. Pieni hyytelösokerinlisäys olisi paikallaan..
***pohja: :) hyvä. Tasainen, ei liian kuiva, ei lainkaan korppumainen, ei sitkeä, ei murenevainen, hyvä pehmeys..
***MUTTA: melko olemattoman mielenkiintoinen maku.
***Sitä vaikkapa vanilijacreme-jauheella? kinuskia? suklaarouhetta? pähkinää?

CCG-possurulla ja upeat-uunikasvikset

..eli suoraviivainen, selkeä, niksi-TÖN ja simppeli = yksinkertainen. Ja ihmekkös, että ihan ookoo-onnistuma..

 1) Ensin side-dish vuokaan: Peukun-pää-kimpaleiksi herkkusieniä, purjoa, kukkakaalia, punasipulia ja muutama (5min-esikeitetty)-peruna, hienonhienona silppuna lehtiselleriä ja loput mausteet: suolaa, pippuria, oreganoa, punaviinietikkaa ja hunajaa.
2) Sekoitus ja uuniin, 45-50min @ ≈150°

***uunikasviksiin punaviinietikka vai balsamico... tämä selvinnee seuraavalla kerralla.
***klassiset hunaja-timjami on takuuvarma maustekombo, sopii-niin-moneen

 3) Possunsisukka huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen aloittelua
4) Viillolla pitkittäissuunnassa "auki" ja nuijjalla tasaiseksi..

 5) Pintaan hipaisu suolaa ja öljyä
6) Huhmareesta CCG-täyte: Chili ja Cashew pähkinät muruksi, Gorgonzola kimpaleina mukaan ja koko seos fileen keskelle

 7) Rullalle ja narulla solmuun

8) Tämä jouti suoraan uuniin kasvisten seuraksi.. ≈30-40min @ 150-175°

***ei pinta-ruskistusta: tästä johtuen todella pehmeänmehevä rulla ihan kauttaaltaan..
***makua tottakai oisi voinut rapsakalla pinnalla aikaansaada: pyöräytys valkosipuli-rypsiöljyssä...nam

Uunista piffeiksi, lautaselle ja päälle kolmen-sipulin (purjo-puna-valko) soossi. Tsek!

***nam. Hyvä, pehmeä, mehukas ja maukas. Gorgonzola viihtyy ilmeisesti possunseurassa sangen hyvin.
***..ja toki chili + sinihomejuusto nyt vaan tunnetusti toimii :)
***kasviksissa hieno pehmeys: hieman jäljelle jäänyttä "puruvastusta"! miun-maun-mukkaan!!

Päärynäjuustokakku

...eli kasariteemaa tunnelmoiden: yhdistelmä keskenään ei-niin-yhtään-sopivia värejä.

Kultainen 80'-luku, ah :)

1) Kaakku sai keksipohjan dominoista: väli-tahna on makuun, jännä pieni tekijä ja kaikenkaikkiaan voi käyttää vähän vähemmän voita.. :)

2) Kiille appelsiinimehusta

3) Päärynät

***HUOM!! EI conference!!! niitä enenenenenensuostu laittamaan, enkä kehota muidenkaan.

..kuutioiksi ja soseeksi

3) Kermavaahto yhteen kulhoon, tuorejuusto+vanilijasokeri+loraus sitruunamehua toiseen, päärynäsose kolmannessa ja sulatetut liivatteet neljännessä

4) Kulhot sekaisin ja normisokerilla makeus kohdalleen

***pieni tilkkanen E-ainetta purkista: vihreetä karkkiväriä loraus, jotta väri varmasti olisi over the top

5) Täyte pohjanpäälle ja jääkaappiin hetkeksi hyytymään

6) Kiille (mehu+liivatteet) varovasti kaataen pinnalle ja takaisin kylmään jähmettymään

7) Loppusilaus räikeään komboon vielä mansikkakastikkeella

***hih, teemaan-sopivaa-tunnelmaa tuli hyvinkin noista väreistä

***maut ei nyt ehkäpä niinkään sopineet keskenään, mutta kehuja kyllä kertyi..

***mansikan tilalle kliinisen-valkoinen-vanilijakastike ois ollut osuvampi

***päärynän tilalla kiivi? ..lime?

Sinisimpukkasalaatti

..insalata alle cozze.
Henk.koh.-ikuinen lemppari. Sinisimpukoiden puunaaminen ja pyörittely vaan on, sangen selittämättömästä syystä, mun mielestä aivan älyttömän hauskaa.
..ja se upea makuelämys mikä lopulta lautaselle tupsahtaa....nam.

 1) Simpukat: kunnon harjaus! Pahimmat levät, mudat sun muut pois pinnasta ja jos kipaleilla kasvaa "parta" (semmoisia rihmoja, sisällä ja sivussa), se lähtee nykäisemällä poes..
2) Kuolleet kipaleet, ne jotka ei reagoi kraanaveteen, koputteluun taikka rapsutukseen mitenkään, lentää suoraan roskiin.. Useimmat sillälailla sulkeutuu. :)

 3) Reilunkokoiseen kattilaan öljy pohjalle ja siihen makua! Tässä suurin modailu-mahdollisus. Tälläkertaa oliiviöljyyn muutama auringonkuivaama tomaatti, valkosipulinkynsi ja reilu ripaus chilihiutaleita.. Sekaan vettä puolisen litraa. Liemi saa keittyä kasaan muutaman minuutin

***Mausteiden kirjo on laidasta laitaan avoinna: mitävaan öljyn mukaan!
***Veden tilalla valkkari, portteri, punkku, ehkä loraus rommia? pilsneri? merivesi?

 4) Keittelyä muutama minuutti (3-5min), välillä ehkä nopsa pyöräytys/sekoitus..

 5) namnamnam. Keittoliemi syrjään ja kipaleet talteen! Auenneet = OK, kiinni jääneet = roskia.

***tästä eteenpäin: uunipellille, pintaan korppujauho+basilika+suola+pippuri+oliiviöljy-seosta ja raastettua parmesaania = Cozze gratinate. <- Nnam.

 6) Salaatille dippikastikkeiksi tilli-avokado-tahna ja tomaattinen, italia-tyylinen turkkijugge: tomttipyré, basilika, balsamico.

..Kipaleet rehujen sekaan ja haarukka kourassa makumatkalle.

***sinisimpukan maku. !!!!!!!!!!! :)
***avokado ja tilli on hieman niin-ja-näin. Mun päähän syttyy heti jo tuoksusta vaikutelma kesästä, landen terassista ja jostain vaaleasta kalaruuasta..
***Cozze Gratinate, päätyy ruokalistalle todella lähitulevaisuudessa!!!

Possuburgeri

..eli fiinin porsaan sisäfilekimpaleen "arkiruokaistus". Pienoinen pettymys ja suurensuuri opetus. :)

1) Kuutioiksi ja kulhoon huoneenlämpöinen lihakimpale

2) Punasipulia, valkosipulia, Dijonia, häränlihafondia, sweetchiliä ja muutama jalapeño, samaan kulhoon

3) Loraus kermaa ja rypsiöljyä. Sauvasekoittimella ronskisti tasaiseksi

***EI turhan tarkasti!!! Ei kukaan tahdo syödä hammastahnan tasaista "jauhelihaa"

4) Pyöräytys piffeiksi, pannulla ruskistaen, foliokääröön ja uuniin (≈150°) vetäytymään/kypsymään/kuivumaan. 15min

5) Rehut viipaleiksi ja sipulisetti pannulla:

Purjoa, punasipulia ja värin-vuoksi paprikasuikaleita kuullottumaan. Suolaa ja pippuria pintaan ja maustamaan loraus vaahterasiirappia

***Tämä on parhaaksi-havaittu, usean kokeilun kautta. Näin sipulisettiin BBQ-tyylistä makua ja hentoa + ÄÄRIMMÄISEN maukasta makeutta

***lisää kesä/grilli-tunnelmia vielä toki Worchesterilla ja sweetchilillä..

6) Kasaus: pohjaan sipaisu Dijonia, juustot (cheddar + kermajuusto), sipulisetti, piffi, kasvikset ja hattuun sipaisu chiliketsuppia.

Mahlzeit! : )

***ensin pettymys: maku, höh. Hyvä kyllä, mutta yllättävän mieto ja vaimea. Jotenkin "puutteellinen". Ei lainkaan burger-piffi-tunnelmaa 

***ja sitten opetus: näin itsessään-hieno porsaanliha EI sovellu jauhamiseen. Maustaminen vaatii ilmeisesti hurjia määriä ja soveltuvaa maku-harmoniaa on hankala kombinoida

***ehkä ratkasuna olisi lisätä jauhamiseen jokin toinen liha?

***isommin makua "halvemmissa" ruhon-osissa..

***tällainen possufilé on parhaimmillaan suikaleina itämaisessa wokissa..ohkasina & nopsasti nuijittuina dijonpintaisina uunipihveinä..paistopussissa hieman ylikypsäksi pyöräytettynä..bbq-rub-maustettuna, kokonaisena grillattuna..

Siiderihyytelö

..loppiaispäivällisen jälkkäri, jälkikäteen muistellen.

Maailman-helpoimpia-jälkkäreitä-kategoriasta. Raaka-aineet kaikki kulhoon ja odottamaan tarjoilua. Onneksi kehitys/fiilistely-ideoita ON mahdollista keksiä täälläkin.

Parannusideat ainakin pinttyivät mieleen. : )

1) Hedelmät peukun-pään-kokoisiksi kuutioiksi: banaania, kiiviä, mandariinia ja omenaa. Vadelmat kokonaisina. Hyytelö-vuokaan sekaisin.

2) Siideri - 0,5l, kuiva lime-päärynä - kulhoon. 8 liotettua liivatelehteä sulamaan, pieneen tilkaan kiehahtanutta vettä

3) Liivate-liemi siiderin sekaan, nopea ja varovainen sekoitus.

4) Pikaisesti liemi hedelmien päälle, vikkelä ravistelu ja kylmään jähmettymään.

Tarjolle. Muistaakseni silmää-hämäävän vanilijakastikkeen kera.

***hedelmät ehdottomasti pienempinä kuutioina!

***hyytelöstä "jäykempää". Ensikerralla puolen-litran-siideriin vaikkapa 10 liivatetta?

***hyytelösokerin kokeilu kävi mielessä...? pelkona on lopputuleman liiallinen makeus. Näin ilman lisättyjä sokereita, hedelmien maku jää pää-osaan ja "ällö-makeutta" ei tarvitse pelätä!

***hyytelösokerilla myös häviäisi siiderin hiilihappo ja sen mukana raikkaan poreileva suutuntuma

***over-all maku OK kohdallaan. Hedelmien yhdistelmistä toki on eriäviä näkemyksiä

Kotimakkara

Lihamyllyn käytön ensivaste ja -veivaus. Makkaranteon kokeilemalla-opettelemisen-aloitus.
Todella monta kuvaa. Tekovaiheittain: onnistumiset, ongelmat, huomiot ja parannus-näkemykset.
Koko kirjotus on näinollen siis *** ( <- eli "kehitysideat/parannusehdotukset/huomiot).. :)

 "Sammon takominen", myllyn kasaus. Tyylillä nakkasin kokoamis-ohjeen (takuu- ym. mainoslappusten) kanssa roskikseen, joten kokeilemalla todella alkoi..

 ..mutta "miksi keksiä pyörää uudestaan?" Kaikenkaikkiaan tää on melko kivikautisen yksinkertainen vekotin.. Kokoon-kyhättynä kauniskin :)

 Tässä ensimmäisessä kokeilussa en halunnut liikaa tunnelmoida ja hifistellä. Yksinkertaisia raaka-aineita, simppelit täytteet, muodot ja metodit jotta tulee varmasti ruohonjuuritason-käytäntö tutuksi. Lihana oli naudan rintaa (vas.) ja lapaa (oik.)

Rintakipaleesta tuo houkutteleva rasvasuikale joutui väistymään

 Mausteina yksinkertaiset "lihaisat" mausteet.

 Liha karkealla kädellä kuutioiksi, ennen myllytystä. Mausteiden joukkoon laskettakoon myös tuo vas.alakulman puolikas penkonipaketillinen..

Kipaleet myllyyn ja veivaamaan.

 Monimutkaista tämä EI TODELLAKAAN ole. Lihaa koneeseen ja kammesta kääntäen..
Ensimmäinen ongelma tuli tässävaiheessa: unohdin (=en ajatellut että tarvitsisi) poistaa tuon lapa-palan jänteisen kalvon (ks. yl.) ja se veivatessa tukki tuon reikälevyn.
Noh, tämä oli äkkiä putsattu ja touhu jatkui..

 Lopulta päästiin miellyttävään lopputulokseen. Jotkut reseptit on sitä mieltä että liha tulisi jauhaa kahteen kertaan.
Tähän en osannut (ilman ensimmäistäkään kokeilua) ottaa kantaa, joten jauhoin vain kerran.
Mausteet hienonnettuna joukkoon, koko massa kulhoon ja sekoitus. -> Kylmään odottamaan

 Siansuolen kimppuun! Tämä lillui kylmässä vedessä sen aikaa kun työstin lihaa. Heh, näitä saa vaan yhdessä paketissa jossa kuulemma on 5-20m suolta. Yksi paketti siis taatusti riittää suurempaankin koitokseen..

 Tässä kului ehkä n. 1/12-osa koko suolesta. Pujotus paksuimman makkara-suuttimen ympärille, lihamassa kylmästä ja taas veivaamaan.

 Pötkylää syntyi liki-lennokasta vauhtia. Lukemalla oli selvinnyt ettei suolta kannata täyttää liian täyteen. Tässäkin on toki hankala tietää mikä ON liian täynnä, kertaakaan kun en ole tällaista nähnyt tai tehnyt..

 Pötkylä vuokaan ja pyörittely nakkimakkaroiksi. Ihan vain nimellisesti vettä pohjalle, jottei makkarat palaisi kiinni vuoanpohjaan. Siitäsitten uuniin ja 30min @ 175°.
Vaihtoehtoisia kypsennysmetodeja olisi kai keittäminen, paistaminen, grillaus taikka yhdistelmä vaikka kaikkia! : )

 Pelottavan paljon vettä tihkui noista makkaroista.
Miellyttävä ruskistus pinnassa ja vain yhdessä pienoisessa makkarassa minimaallinen "repeämä". Ei haettaa laenkaan!

 Tämmöinen, voilá!

 Kuivakan näköisiä kipaleita, noin ensisilmäyksellä

Ja leikattaessakin tosiaan: LIIAN VÄHÄN RASVAA!!! Laardia olisi pitänyt rohkeasti laittaa tuo koko rinta-palasen-siivu. Tekstuuri oli kovin kuivakkaa.. ei lainkaan mehukasta tai täyteläistä.

Mutta maku. Nam. Makumakumakumaku. Se osui kyllä kohdalleen. Ei mitenkään "ihmeellinen": todella lihaisa ja tutut mausteet. Näin 100%-ensikokeiluna todellinen onnistuma.

Ja tästähän tämä alkaa! Nyt on toimintatavat, -vaiheet ja kikat selvillä. NYT voi aloittaa maun viilaamisen, muotojen näpräämisen ja lopullisten annosten äärimmäisen-pitkään-pohtimisen.