BBQ-suikalepossu puikkoruoka

Syömäpuikoille puuhaa, ilman yhtään mitään Aasiaan viittaavaa.

Suurensuuret kasat kasvista löytyy pöydästä todella usein täällä kotosalla.. Harvemmin mitään suoranaista, aidosti lihaisan lihaista liharuokaa. Tälläkertaa tavanomaisiin tapoihin poikkeus! -oikeasti- lihaisa puikkoruoka.

Huikealla tarjouksella oli kotimaista possunsuikaletta tarjouksessa hovihankkijalla. Sitä siis annokseen..mutta mitä muuta? mitä sen lisäksi/ohella/kanssa/mukana/kyljessä/kera?

- Jotakin syömäpuikoilla-syötävää, jooko?

* Tikku-räätti siis.

Tikkukasvikset:

1) Pannulle punasipulia viipaleina, valkosipulinkynsi ja muutama punainen jalapenoviipale silputtuna.

***Paistorasvalle näin mieletön maku joka tuonnempana tarttuu kaikkeen mitä samalla pannulla käyttää: mieletön variaatio-mahdollisuus!! Ensikerralla BBQ-makua ajatellen, ehkä mielummin vaikka muutama rosmariininoksa ja pari kokonaista mustapippuria.. Valkosipulia tietty unohtamatta..

2) Keltainen kesäkurpitsa, pari porkkanaa, papuja ja punakaalia. "Julienne", pavut ja porkkanat esikeitettynä (n.5min)

3) Veget pannulle, perään grill och allkryddaa, timjamia ja ripaus smokedPaprikaa

4) Tähänväliin possuviipaleet toiseen pannuun. Kunnon tiristys ja loppuvaiheessa mukaan maustepläjäys: pienessä kulhossa sekasin Dijonia, chiliä, hunajaa ja suolaa.

5) Paistosten yhdistys: yhteen suureen ja samaan pataan. Mukaan puolisen desiä vettä, johon loraus soijjaa ja worchesteria.

6) Kansi päälle ja rauhallinen, hissun-kissun-haudutus, n.15min.

..och sen är maten färdig! Verrattaen ookoo-onnistuminen: hassunhauskaa puikotettavaa. Kokoa, värejä ja makua riittävähkön monipuolisesti ja lihassa erinomainen suutuntuma (juuuri-jotakuinkin oikea määrä paistoa ja haudutusta!! :)

***Ensikerralla mukaan ainakin purjoa, pitkinä viiltoina. Toisaalta saattaisi sopia samantien tällainen "sipulien-yliampuminen" eli vaikkapa kesäkurpitsa pois ja tilalle vielä keltasipulia. Tai "en riktigt overdose": kasvispuolella kelta-, valko-, puna-, shalotti- ja purjosipulia.

***Toki näin liharuuan luota mielellään löytäisi myös vaikkapa pottua tai bataattia tjtn..

Porkkanakakku

: ) ..osuvammin: Kakkukokeilu kiperästä kaaoksesta kertakaikkisen kultaiseen kipaleeseen
Eli: Menu koostui "riista"-tyylisestä kalkkuna-kanttarelli-padasta ja juuresröstistä. Kyljessä köllötti avomaakurkku-pinaatti salaatti. Jälkkäri tälle makumatkalle: "perinteinen" porkkanakakku.

Tämä oli tarkoitus..Takamus-tuntumalla-kokeiluksi meni, sillä halusin tehdä kakkutaikinan kahdelle. Yksi kananmuna ja ..öö..muita raaka-aineita...öö.. noh, katsotaan. Jonkin verran varmaankin.

 Kosteita ja kuivia, leseitä ja jauhoja, pähkinöitä ja porkkanaa, öljyä, voita, kananmunaa, sokeria, siirappia ja muutamia mausteita.. Siinä lähtöainekset. kaiketie..
Hetkellinen hämmennys. Mites tämä porkkanakakku nyt kasataankaan? Raaka-aineet sekasin ja uuniin, juu..mutta missäs järjestyksessä? ja minkäverran mitäkin?...?

 1) Raahallisesti, naatiskellen alotellen..hiljaa hyvä tulee: Ensin muna ja sokeri (vajaa desi) vaahdoksi.

 2) Kuivat ainesosat sekaisin: kauraleseitä, rouhittua mantelia, vehnäjauhoja ja leivinjauhetta.

 3) Kosteat osat valmiiksi: voita, porkkanaraastetta, oliiviöljyä+kermaa
4) Mausteet mietittynä: kanelia, kardemummaa ja siirappia.

***makuraati totesi välittömästi että mausteista uupui inkivääri. Sitä ehrottomasti!! :)
***tuo oliiviöljy-kuohukerma-kombo toimii aivan hämmentävän hienosti. Upeaa silkkistä kiiltoa, tasaisen pehmeän ilmavaa tekstuuria ja mieletöntä twistiä maunkannalta. Ensikerralla enemmän oliiviöljyä..

5) Osaset paikoillaan. Eikun sekoittelemaan. Muutamassa osassa muna-sokerivaahtoon ja nopsa pyöräytys tasaiseksi..

Taikina korppujauholla päällystettyihin annosvuokiin ja uuniin, suurinpiirtein 25min @ 175°
Päälle kuorrute, kuten perinteisiin kuuluu: turkkijugurttia, vanilijakreemijauhetta ja teelusikka sokeria.

Huh ja wau. Raaka-ainemäärien kanssa oli hieman pelailua mutta lopputulos kyllä antoi ymmärtää että osuivat jotakuinkin kohdalleen.
***jos (ja kun nyt aina jotakin) keksii mitä ensikerralla tehdä toisin, niin ehkäpä enemmän porkkanaa. Ja hienompana raasteena :).. Ruisjauho sopisi porkkanan kanssa varmaankin upeasti.. Palataampa siis asiaan tuonnempana.

Rosmariini-mustapippuri valkosipulit

Uuudestaan! UUudestaan! Marinoitujen valkosipulien uudelleen-tuleminen. Aikasempi kokeilu, hunaja-timjami valkosipulit, olivat muistaakseni oivan onnistunut ensivaikutelma, mutta makujahan maailmassa onneksi riittää. Nyt uusiksi, mukana kulhossa rosmariinia ja mustaapippuria. Hieman loppukesään vielä BBQ-liha-tunnelmaa toivoen.

Kulhoon kynnet erilleen. Vaikka kulho näyttääkin pikkasen-liian täydeltä, nuo kynnenpalaset kyllä kutistuu hieman kun niistä sivaltaa pois kannan ja kuoret. Sopu (ja kuoriminen ja siistiminen) sijaa antaa.

 Keittoaika tässä on se millä saada tekstuuriin suurinta variaatiota. (Toinen on marinoitumiselle annettu aika)

Tälläkertaa pata-aikaa oli 7min.

***LIIKAA(ko)? Hieman ehkäpä pehmenivät liikaa nuo kimpaleet.. Toisaalta kiva: ne kerää nopeammin ja syvemmin tuon marinadi-liemen makua. Toisaalta pöh: hammasvastus katoaa..Jotain "pureskeltavaa" jää tietty kaipaamaan. Makua on kyllä, mutta suutuntumakokemus on löllö.

 Kiehumasta kylmään vesihauteeseen. Silläaikaa marinadi-liemi kiehumaan: 2dl vettä, 2dl valkkarietikkaa, ruokalusikallinen merisuolaa ja samanverran kokonaisia mustiapippureita. Rosmariininlehdet laitettiin mukaan vasta kun liemi oli kiehunut. (n.5min)

Viilentävän kylvyn jälkeen kynsistä on hulvattoman helppo "pullauttaa" itse sipulinpalanen ulos. Kuoret roskiin, kynnet purkkiin, liemi perään ja kylmään muhiutumaan/maustumaan/marinoitumaan.

Suomi-pesto

Nyt vihdoin&viimein tämä paljonpuhuttu tekele.

Kerrataas vielä: pesto, kaikkine perinteisine piirteineen on läpeensä italialainen (alunperin Ligurian rannikolta, toim.huom.) lisuke-soossi. Hämmentävintä koko tahnassahan on se että se sopii juuri siihen ruokaan mihin sitä päätyy lisäämään. Oli ruoka sitten miltein mitä tahansa.. Aamupuuro (tulee ensimmäisenä mieleen) saattaisi olla ainoa johon tuo ei välttämättä olisi se kaikista passelein lisä...mutta toisaalta mistäs sitä tietää. Saattaisihan aamupuurona olla vaikka satsi parmesaani-polentaa...tällöin ois vaan hölmöä olla laittamatta pestoa mukaan..

Jokatapauksessa ORIGINAL-pesto-ingredientit on yksinkertaisimmillaan kai

- Basilikaa

- Oliiviöljyä

- valkosipulia

- parmesaania

- pinjansiemeniä

- suolaa+pippuria ja sitruunamehua makujenmukaan..

Nämä kaikki on mahdollisesti ITALIASSA paikanpäällä paikallisia, mutta suomessa aina import-tavaraa. Tähän haetaan nyt muutosta!

Eli vuorossa supi-Suomalainen-pestonpäihittäjä. Mielessä on pelkkä idea. Makumaailma..öö.. noh, nähtäväksi jää.

Basilikan korvike = ajattelin alunperin nokkosta, mutta saatavuuden-hankaluus pakotti muuttamaan vision enemmän pinaatin puoleen

Oliiviöljy = toki korvautuu paljon terveellisemmällä rypsiöljyllä

Valkosipuli = on edelleen samaa, mutta täällä tuotettua, tämänkesän lähiseudun valkosipulisatoa.

Parmesaani = osottautui hankalimmaksi korvattavuuden-kohteeksi. Loppujenlopuksi päädyin Juustoportin "Keisarin juustoon"

Pinjansiemenet = toinen hankalahko korvattava, mutta kyllähän meillä täällä koti-Suamessa sillontällöntoisinaan näkee auringonkukkia.. Niiden siemeniä siis!

Suola+pippuri kerkesi mukaan, sitruunamehu jäi toisaalle.

Kaikki kertaheitolla blenderiin ja surrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr...............................

Perfetto! Ecco fatto..eikunsiis: Täyrellistä! Valamista tuli jotta oikkee.

..loppuun nämä mitä odotettiin

***..hämmennyksen sekamelskaa. Maussa aivan-todella-paljon pestotuntumaa. Johtunee varmaan liian suuresta valkosipulinkynnestä. ! Ensikerralla pienempi.

***Sitten pomppaa mieleen pinaatin maun..öö.. pienuus. Hyvä toki, mutta iskultaan huomattavasti miedompi.. Antaa inhasti tuolle valkosipulille valtaa.

***Suola+pippurimäärät oivasti kohdallaan.. Ehkä n. 0,5tl kumpaakin.

***Juuston maku ja kokonaisuuteen suutuntuma upeaa: sileää ja kermaista.

***Auringonkukansiemenet.. Toimii, kyllä. Mutta maku taas jää roimasti jälkeen pinjansiemeniin verraten -> lisää tilaa tuolle valkosipuli-virheelle.

***Rypsiöljyä tuskin huomaakaan. Olisi kenties pitänyt yliampua tämäkin ja ostaa jotakin fiiniä, käsin kylmäpuristettua, huolella hellittyä, tonnin-litra öljyä. Sittenpähän olisi saattanut tästä tulla tuolle valkosipulille vastusta.

Eli lopputulema: huiken hämmästyttävän toimivan hyvää. Konsistenssi täysin peston kaltainen ja käyttötapoina ja kohteina varmasti toimivat samat. Pienoinen pettymys tämä ehkä-ennalta-arvattava maun "pienuus" ja mietous.

Tämä siis jää kaipaamaan "toista tulemista". Silloin areenalla ehkä nokkosta...tai joku muu supisuomalainen vihreä. (EHDOTTAA SAA!! : ) Pähkinäisyyttä jostain muualta.. Fiilisteltyä rypsiöljyä.. Suomalaista, täysin kovaa, pitkään kypsytettyä juustoa... Näitä löytynee. Usko on kova.

***seuraavan-päivän-lisäys: Maku pyöristyi ja pehmeni, laimeni ja loiveni kun tahna sai yön lepoa. Kuitenkin on myönnettävä että valkosipulinkynnellä OLI liikaa kokoa..

Vihreiden värien kanapasta

..eli näppärän nopea arki-pasta-ateria.

Kaapin ylähyllyltä löytyi vielä rippeet pinaatti-Tagliatellesta ja tämä innosti ideoimaan kaikenkattavan vihreän annoksen. Lisäksi toki parvekkeelta korjattiin viimoinen sato pensaspapua ja basilika-kasvustoa oli harvennettava: ne toki hieman jo sysäsi annoksen väriä omaan suuntaan.. : )

 1) Elikkä: papuja, basilikaa, punasipulia, valkosipulia, kevätsipulia, oliiveja ja pestoa. Pavut ja sipulit viipaloiden ja nopsasti pannulla, oliiviöljyssä pehmeiksi. (HUOM! pehmeiksi, ei ruskeiksi! :)

2) Kanapalat paistettiin jo etukäteen, maustettiin yleiskäytännöllisesti suolalla ja pippurilla. Osa pakkaseen, osa talteen tähän annokseen.

3) Kanapalat pannulle mukaan: loraus soijjaa, ripaus suolaa ja reeeilunlainen tl pestoa. Levy pois päältä ja sekoitus.

4) Jossakin välissä ehti tuo tagliatelle keittyä, minuutin-alle-pakkauksen-keittoajan. Näin siitä tulee loistavansopivan "al dente". Pastan keitinvettä kannattaa lapioida puolisen desiä tuonne kastikkeeseen: se tuo makua ja hämmentävästi paksuutta&kermaisuutta, vaikka onkin vain vettä. 

Lautaselle kasaten: pohjalle pastaa, soosia päälle ja loppuun raastaen mitä-vain-hyväksi-havaittua juustoa. Tälläkertaa ahvenanmaalaista goudaa (uuuupeat sulamisominaisuudet!!).
Fertig. Jetzt essen wir! Mahlzeit!

***makumaailma oli kohdallaan, ei suurempia erheitä/harha-askelia. Muokkausmahkuja toki jälleen lukemattomia: teemalla "vihreiden värien pasta" voisi vihreänä olla aikamoinen kirjo kaikkea muutakin... purjo, kesäkurpitsa, rucola, vihr.paprika, avomaakurkku, yrttikombot, pinaatti, jne.jne.jne. Nytten oli visioissa ehkä eniten painoarvoa tuon kanan kanssa sopivista aineksista.. niin, ja tietty parvekkeen antimet.

Chilipestomuffinit

Työpaikalle välipalasuupaloja. : ) Kaikki aiemmin kahvihuoneeseen ilmestyneet makeat välipalat ovat huvenneet hieman-hämmästyttävän-haipakkaasti, saapahan nähdä miten näiden käy. Todennäkköisesti saan aikaan muutaman kurjan mutristuksen kun joku työtovereista erehtyy luulemaan ko. muffinia iltapäiväkahvin kylkiäis-makeaksi-suupalaksi. Anteeksi tästä jo etukäteen : )

Itse asiaan. Vihdoinjaviimein - ulkonäöstä ja ulkopuolisesti tarkastellen ainakin - oon kokeilujen kautta saanu kasattua muokkausmahdollisen perusrungon muffinseille. Maku olkoon makea taikka suolainen, tällä kaavalla ilmeisesti onnistuu.

 1) Yhteen kulhoon kuivat aineet: reilu teelusikallinen leivinjauhetta, 2dl vehnäjauhoja, 2dl kaurahiutale/ruislese-sekoitusta.

2) Toiseen kulhoon kosteat osat: 2 munaa, 0,5dl öljyä, reilu desi maitoa.

3) Suikaloiden makua: tässä valkosipulia, basilikaa, tomaattia ja muutama kapris

4) Suurimpaan kulhoon soijarouhetta, 1-osa rouhetta, 2-osaa kiehuvaa vettä -> antaa muhia/kypsyä pehmeäksi. Mukaan chilipestoa, suolaa ja pippuria.

 5) Uuni päälle, 200° ja taikina lapioiden muffinipellille. Vartin verran keskitasolla.

12 välipalankokoista kipaletta tästä tuli. Pinnalle vielä muffinien ollessa lämpimiä, nopsa raapasu parmesaania ja ..öö.. valmista! : )

***tuo kuivien-kosteiden aineiden suhde on ollu pitkään mulla jo mietinnän alla. Nyt toivottavasti onnistui. Siispä runko lyhykäisyydessään: 5dl kuivia, sisältäen jauhot, leseet, pähkinät, rusinat..mitä nyt ikinä "kuivahkoa" tahtoo taikinaan laittaa. Kostea osa: 2 kananmunaa, 0,5dl öljyä ja desi maitoa tai juggea tai piimää tai mehua tai millä-märkää-makua-mukaan-mielii-tuodakkaan. Lopputulemaa joutuu toki pikkasen silmämääräisesti pelailemaan, ehkä vielä lopuksi loraus maitoa...ehkä vielä ripaus jahoa kuivaamaan..

***Oli miten oli, koostis lienee kohdallaan. Työpaikan raadin arvioitavaksi jääköön makumaailman viehättävyys. Wish-me-luck. : )

Savulohta ja kaalilaatikko "alla italiana"

Kalaruokapäivä.
Hovihankkijan kalatiskiltä osui silmään jälleen kerran talossa-itse-savustetut lohifileet. Niitä olisi mistä valita: aura-, chili-, hunaja-, viherpippuri-, valkosipuli-, yrtti-, jne-savustettuja kimpaleita..
Hunaja-Chili-savulihifile päätyi tälläkertaa kassiin ja siitäkös tuo sidedishin visiointi alkoi.

Kaalilootaa siis. Täytynee nytten huomauttaa että riittävän harvoin ja riittävän pitkän aikaa kun on kulunut ala-asteen, yläasteen ja varusmiespalveluksen kaalilaatikkoelämyksistä, on tuo räätti kerrassaan mahtavaa suuhunpantavaa!!

Tälläkertaa tosin makuun hieman twistiä..
1) Kattilaan ensin valko-, puna- ja kevätsipulia kuullottumaan
2) Perään ohrasuurimot, raakileina aivan. Tyystin risottoriisin-alkuvaiheen-öljytys-tyyliin.
3) Tomaatti kuutioituna
4) ja loppuun kaali suikaleina. Näitä kuulloteltiin, lämmiteltiin, paisteltiin ja pehmenneettiin hetkisen. Sitten lopuksi 1tl Dijonia, pippuria, SmokedPaprikaa, suolaa ja muutama desi vettä.

 Tämä kokonaisuus kiehui sen puolisen tuntia.. Jotta ohrasuurimot kypsy, kaalisuikaleet pehmenivät ja koko komeus hieman kuivuu. Loppumetreillä meni mukaan muutama ruokalusikallinen ketsuppia, vähän tuota tomaatinmullikkaa tukemaan. Keittelyn jälkeen kattila pois liedeltä ja syrjään jäähtymään.
Ennen lautaselle-laittoa, mukaan tuprahti kourallinen tuoretta basilikaa ja muutama oliivi viipaloituna.

***Täysin perinteisen kaalilaatikon tahdon lähitulevaisuudessa myös pyöräyttää, mutta tuo kaali raaka-aineena on vaan simppelisti niin helppo, terveellinen, mukava, halpa, täyttävä, maukas ja makuja-vastaanottava, että miksikäs ei käyttää sitä mitä moninaisimpiin mieltymyksiin.
Tämä ko. luomus olisi voinut haluta tuon juuston siinä jäähtymis-vaiheessa sekaan: se olisi sulanut kokonaisuuteen ja nitonut sitä toivonmukaan hieman yhteen.. Toki lopputulemaan olisi tullut tuota "kermaisuutta" myös.. Muuten makumaailma kohdallaan.

Lopputulemana melko-miellyttävän näköinen kokonaisuus.. ruokaympyrän ja lautasmallin aluejakoviivat vaan puuttuivat, muuten kyllä "oikein": kalaa, kasvista ja ..noh.. lisää kasvista mutta pastan-riisin-perunan-roolissa. : )
Kaalilaatikko sai lopuksi koritseeksi rapsutuksen parmigianoa. Makuamakuamakua. Njam.