keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Äkkinäiset Savulohipullat

Hoppu! Salaatille kalaa kaveriksi, pikimmiten!
..suoraviivaista kokkausta: selvä idea, vain muutamia raaka-aineita ja yksinkertainen toteutus-näkemys.

Kaupan tiskiltä kyytiin muutama-sata-grammaa, paikanpäällä-savustettua vonkaletta ja mars keittiöön!

1) Kala kulhoon
2) Mukaan nokare dijonia, ruokalusikallinen kermaviiliä, ripaus suolaa ja pippuria, tuoretta tilliä, sitruunamehua ja yksi muna
3) Haarukka laatikosta ja massa sekaisin ja tasaiseksi. Korppujauhoja kyytiin muutama ruokalusikallinen: niin että kokonaisuus vähäsen kuivuu ja yhtenäistyy/tiivistyy..

***ehkä turhan vähän tänne: pullaset jäivät melko kosteiksi. Hyvä juttu toisaalta: kalan-maku ykköspallilla, ei jauhosuutta.

4) Kosteilla käpälillä pyörylöiksi ja pellille. 200°-uuniin, kymmenisen minuuttia.
Fertig! Mahlzeit!
***ens kerralla ei saa olla näin hoppu: tämmönen suoritus-kokkaaminen on kuivaa puuhaa. AINA tarttis tunnelmoide. Miettiä, näprätä, fiilistellä, viritellä ja koota ajatuksella makupalat lautaselle. Oli aikaa sitten paljon taikka pikkasen. :)
***esimerkiksi - tillin ja dijonin tilalle, rosepippuri-persiljia, sweetchili-aura...tai ehkä kokeilevammin: kookos-curry, lime-chili-inkivääri...

perjantai 25. marraskuuta 2011

Knäkkileipä

Naama näkkärille ja näkkäriä naamaan!
Hih. Hetkittäisen-yhtäkkinen päähänpisto pakotti koittamaan! Pelkkä valmiin-tuotoksen-visio silmissä kaulimen varteen...

Ruisleseinen, pellavaknäckkileipä

1) Desilitra vettä ja toinen maitoa nesteenä. Kädenlämpöiseksi ja sekaan 1tl merisuolaa ja  reilu 1rkl siirappia. 1/4-osa tuorehiivapalasesta mukaan liukenemaan
2) 1dl ruislesettä, 1dl pellavarouhetta ja 1dl sämpyläjauhoja nesteeseen > löysäksi puuroksi ja lämpöiseen odottelemaan hiivan heräämistä, n.45min.
*** : ) en tiiä oliko tällä lopputuloksessa mitään vaikutusta. Aattelin ikäänkuin "juuritaikinana" antaa tuon ensimmäisen sekoituksen hetken heräillä. Ehkä nuo leseet ja rouhe ehtivät vähäsen pehmetä..

3) Loput jauhot velliin! 7-viljan-sämpyläjauhoja vielä desi ja loput ruisjauhoa. Loppumetreillä mukaan muutama rkl rypsiöljyä.

***vaivaamista tovi, jotta pienenpienestä vehnäjauho-osasta saataisiin edes hieman sitkoa..
***kaikenkaikkiaan jauhoa ynnäiltiin sen verran että taikina pysyi juuri&juuri yhtenäisenä pallukkana.. Melko kostea kokonaisuus.
4) Taikina pitkäksi pötkyläksi > pieniksi pallukoiksi > liinan alle kohoaman. ≈1h
5) Kohotetut pallukat ohkasiksi plätyiksi ja kaulimella ohuen-ohueiksi.

***tässä pyörittelyn-vaiheessa oli syytä käyttää tosipaljon jauhoja jottei taikina tarttunut pöytään. kaulimeen, käpäliin jne.
6) Lituskat pellille, ylimääräinen jauho ravistellen jorpakkoon ja "voitelu" maidolla. 200° uuniin, taisivat viihtyä siellä vartin verran. Kunnes reunat rupeaa ruskistumaan!

Pelliltä pussitettavaksi näillä näkkäreillä ei ole kiire: saavat jäähtyä ja kuivahtaa rauhassa.
..ecco fatto! Päähänpisto, yritys ja onnistus! nam.

***tosiaan: Nam. Näistä tuli täysin odottamatta, pelottavan hyviä. Hieman ehkä turhaa "sitkoa" taikinassa: ei niin kaupan-näkkäri-tyylistä murustamista ja pikkasen puruvastusta. Munmielestä nämä kuitenkin on pelkästään hyviä puolia ja se tärkein - MAKU - oli spectacular... :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Vihreät tomaatit ja parvekepuutarhan status

Talvi tulee. Siitä selvimpänä merkkinä ekat yöpakkaset ja ekat kuurat parzin lasituksessa. JEEEwwUhuu! Johan sitä on odoteltu, huippua..
Vuodenajan vaihtuminen tietää parvekepuutarhan poismenoa..Ehkä ensitalvena voisi kokeilla jotain talvella-viljeltävää kipaletta. Täällä nyt jäljelle jää vain tuo upean uuttera, hurjan herkullinen rosmariini.
Sillekkin onneksi löytyi tilaa sisätiloista

Tomaatintaimet antoivat viimiset tuotoksesena ja joutivat jätesäkkiin... Sitä ennen sato talteen! Hämmästyttävän paljon loppujenlopuksi löytyikin..
Kuka ei kuulu joukkoon? :) Yksi hieman jo punastumaan päässyt. Kesän lämpö loppui liian aikaisin kai muiden mielestä..
wautsi - Mitkä muodot! ; )

Perinteisen-klassiseen (kuulemma) säilykkeeseen nämä mullikat päätyivät.

Kaneli-hunajaiset etikkatomaatit

1) Haarukalla pistellen ensin, tomaatteihin muutamat kolot. Suolattuun kiehuvaan veteen ≈10 minuutiksi
2) Kylmän-veden-kylpyyn ja kuoret pois
3) Kattilaan mausteliemi: vettä, väkiviinietikkaa, kanelitanko, hunajaa, muutama rkl sokeria ja hyppysellinen suolaa. Kiehumaan ja tomaatit sekaan, kun mausteet ovat sulaneet/sekoittuneet
4) Keittelyä miedonrauhallisella lämmöllä, kunnes tomaatit ovat "läpikuultavia"
5) Purkkiin ja pimeään+viileään viikoksi.

***tämän luomuksen "perinteisyydestä" en osaa olla mitään mieltä: en oo koskaan tämänmoisia laittanut, enkä sen koommin syönyt.
***jos joku tietää, miltä näyttää "läpikuultava vihreä tomaatti", mua saa informoida. Tosta en ollut ollenkaan varma..nämä kuplivat ja kiehuivat kunnes olivat jokseenkin harmahtavan kelmeän värisiä..
: ) tällaisia siis, jaahas. Hyviä, erinomaisen sopivia salaattien-lisukkeita ja kokonais makuelämyksen monimutkaistajia. Maustekombinaatio - kaneli+etikka - ei niin valtavasti mua kosketa/lämmitä, mutta pieninä suupaloina aikaansaa kyllä jänniä elämyksiä..

tiistai 22. marraskuuta 2011

Cannelloni

..artisokka-herkkusieni täytteellä.

Huikeanjännän näpräämis-vision siivittämänä, täysjyväcannellonien matkaan.
Toiveita cannelloni-ateriasta on jo hautunut mielessä pidempään, mutta jääräpäisyyttäni - valmiita putkiloita en suostu ostamaan.

Alunperin tarkoitus oli tehdä pastataikina-levyt alusta-asti itse ja näin sisäänajaa upea pastamankeli (äiti: kiitos niin tsiljoonasti!!:), mutta riittävän odottelun jälkeen tällaiseen päädyttiin..

1) Täyte ENSIN! silpuksi ja kulhoon artisokat, herkkusienet, pieni keltasipuli ja basilikaa. Raastaen perään parmesaania ja oltermannia. Ripaus suolaa, rahtunen pippuria ja loraus oliiviöljyä. Sekaisin ja odottamaan.


2) Cannelloni-putket - isoon kattilaan, runsaaseen veteen lasagnelevyt. Muutama minuutti kiehutusta (näillä ehkä 4 tai 5..), sillointällöin käännellen jotta levyt tartu toisiinsa.
3) Pois vedestä -> ilmavasti, erilleen jäähtymään leikkuulaudan reunalle. Pastataikina kuivuessaan "tahmaistuu" pinnasta. Pyöräytys putkiloiksi, saumakohta painellen kiinni ja lisää ilmavaa jäähtymis-kuivatusta! Voilá. Huippuhienoja putkenpätkiä!
4) Tuutin täydeltä - täyte pursotinpussiin ja putkiloihin

5) Vuokaan pohjalle loraus oliiviöljyä ja tomaattimurskaa > putket siistiin riviin ja loppu-tomaattimurska pinnalle > 200°-uuniin ja 20min.


***huoh. :) upeeta helpotusta pitkään-mielessä-viihtyneeseen visiointiin. Kaikenkaikkiaan ookoo-onnistuma.
***Täytteen kannalta vaihtoehtojahan ois jälleen loputtomiin: mitäs sitä nyt pastan kanssa voi tarjota....? lihaa, kalaa, kanaa, kasvista, kanttarelleja, katajanmarjoja, kastanjoita...
***klassisen-italialaisen-perinteisesti, vuokaan kuuluisi bechamel-kastike, cannellonien pinnalle ja kaikenkukkuraksi vielä juustoraastetta. Tuonnempana, suurempaan nälkään..!!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Chiliset, kuivatut tomaatit

:) heh..
Ei missään nimessä "aurinko"-kuivatut. Sitä ei meillä täällä tähänaikaan ole juurikaan riittävästi saatavilla.
Onneksi tuo ei haitanne, sillä uunissa puolestaan puhtia riittää!!

Uuni-kuivatut, chiliset miniluumu-tomaatit

..yksinkertainen lisuke: ei ihmeempiä kokkailukiemuroita tai taidonnäytteitä. Maku ja kokeilu-onnistuma muistiin.

1) Pisaratomaatit pituussuunnassa puoliksi ja leikkauspinta ylöspäin leivinpaperille. Pintaan koooorkeelta ripotellen aivan pikkuriikkisen-hieman cayennepippuria ja reilummin suolaa
2) Uuniin, ritilän päälle!!

***tämä oli hyvä hoksaus: aiemmin, samankaltaisista tekeleistä on osa palanut leivinpaperin läpi peltiin kiinni. Nyt ei, ja kuivuminenkin on tasaisempaa!! : )
..ja 100° muutama tunti. Sitten kun kipaleet alkaa rypistymään reunoista ja osa hieman jo mustumaan
3) Purkkiin oliiviöljyä ja muutama chilihiutale: muhiutumaan toviksi jotta maku "uuttuu" ja leviää öljyyn. Jäähtyneet tomaatit perään > purkki täyteen öljyä > kansi kiinni ja jääkaappiin.
Seuraavana aamuna makutesti: .....mghnajjjjam!! Todella kohdallaan: pisaratomaateissa ilmeisesti on itsessään sen verran "makeutta" että sen huomaa vielä täälläkin. Chilistä imeytynyt kipaleisiin juuri osuva määrä pirteää potkua.. Tekstuuri on ehkä vähän sitkeä. Noh, saapahan salaatteihin jotain "purtavaa" :)

Over-all jännä koitos ja uusiksi tuonnempana, ehkä jotenkin toisin.. Vielä en tiä, miten. :)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rukiinen Kaalipiirakka

..kuulostaa otsikkona mitäänsanomattoman tylsältä.
Mutta suupalana monimuotoisen mielenkiintoinen. : )
1) Ruistaikina: juustoraastetta puolisen desiä, ripaus suolaa, ruokalusikallinen rypsiöljyä ja neljä vettä. Sekaan jauhoja: ruislesettä, ruisjauhoa ja varmaankin ≈ 30% sämpyläjauhoja. Palleroksi ja jääkaappiin oottamaan

2) Täytteeksi pannulle rypsiöljyyn kuulottumaan keltasipulia ja purjoa. Perään keräkaalisuikaleet ja teelusikallinen Dijonia, mustaapippuria ja ripaus suolaa.

***ihan muutama tippa Worchesteria lorahti myös: laittaisin reilummin! .. myös timjami, rosmariini tms. "lihaisan" sorttinen, tuore yrtti sopisi varmasti ton kaalin kanssa..
***tai voisihan toi olla tomaattisen punainen, tuo täyte.. Kaalia, chiliä, tomaattia, basilikaa, valkosipulia..
***tai kaalia ja katkarapuja, sitruunapippuria ja sweetchiliä..lopuksi nokare turkkijuggea..
***tai kaalia ja sen-seittemän-sortin-sipuleja..
***tai kaalia, porkkanaa ja punajuurta.. mauksi sinihomejuustoa..
***tai kaalia ja - lihaisampaa sisusta - meetwurstista ja valkosipulista..
3) Täytteen-teon jälkeen, taikina jääkaapista ja suht ohkasiksi, CD-levyn kokoisiksi kiekoiksi. Täyte toiselle puoliskolle > vettä C-kirjaimen muotoisesti toisen-puolen-reunaan > toinen taikinakiekon-puolisko päälle > nipistellen kiinni > voitelu vedellä ja vuokaan.
Uuniin, ja jotta taikina taatusti kypsyy: miedohkolle lämmölle, 175°. Vartin verran oottelua.

Kylkeen avokadosalaatti ja murkinaa naamariin. Nam.

***HUIPPU-koostis tossa taikinassa. Juustoraaste-vesi-jauho-määrien balanssi oli ehottoman osuvasti kohdallaan. Tarpeeksi pehmeää ja maukasta. Ei liian kuivaa ja koppuraista, mutta ei missään nimessä liian tahmaista ja kosteaa. Bullseye.
***täytteen "kaalia ja -" visiointiahan kukin jatkakoon tahollaan..mutta huom! Täytteessähän EI pakosti tarvitse olla kaalia ollenkaan.
***huh. Lisää ideoita..

torstai 10. marraskuuta 2011

Beefy Burger, espanja-tyyliin

Hamppari, purgeri..
EI-pikaruokana, on yksi niistä kokkailun upeista keksinnöistä: alla ja päällä upeat sämpylät, välissä tilaa vaikka mille ja millon-millekkin.

Kasvikset..kalaa..possua..piffiä..kanaa..juusto..kastikkeet..sämpylät..
JOKAISTA annoksen osa-aluetta voi erikseen hifistellä niiiiiiin maan loputtoman pitkälle. Ja vielä kun väliin kelpaa jos jonkinsorttinen kombinaatio, ei visioiden vyörylle tule koskan loppua.

Rajanveto on hamppari-touhuilussa aina hankalinta. :)

Nyt "alla española", koska haluttiin potkua, tulisuutta ja..chorizoa!!

1) Jauheliha: ei todellakaan mitään paketti-tavaraa. Tämän kun tekee itse, niin tietääpähän minkälaista lihaa on myllynläpi mennyt.
*** Ja toki, maku-varioinnin-mahd.
Eli blenderiin sisäpaistia, muutama siivu chorizoa, valkosipulinkynsi, punainen chili, muutama nacho, loraus oliiviöljyä, pippuria ja ruokalusikallinen turkkijuggea.
2) Massa piffeiksi ja pyöräytys vielä nacho-murussa. Huoneenlämpöisinä pannulle ja 150°-uuniin hienoisesti kuivumaan ja oottamaan kasausta.
3) Tillbehörit: lehtisalaattia, tomaattia, suolakurkkua ja cheddaria. Soosi taittui ranch-tyyliin luonnonjugurtista: majoneesia, dijonia, ketsuppia, worchesteria, suolaa, pippuria, chiliä ja timjamia.

***maku-varioinnin-mahd: soosi, juusto ja rehut. Minkä-kanssa-milloin-mitäkin/mitenkin.

4) Sipulisetti: purjoa ja punasipulia, soijaa, sweetchiliä, vaahterasiirappia, Dijonia ja cayennea

***maku-varioinnin-mahd: puna, kelta, valko, purjo, salaatti, shalotti...Makuteemana ranch, BBQ, skärgård, Intia, Beduiini..

5) Kylkiäisenä: nyt vain paahdetut valkosipulit (pintaan hierasu oliiviöljyllä, suolaa+pippuria, 150°-uuniin ≈ 20min) ja vihreä salaatti.

***maku-varioinnin-mahd: kylkiäisenä klassiset "ranet", lohkoperunat, uunikasvikset, porkkana-ranskikset...

Noissa ***-kohdissa ei nyt eritelty erimoisia visioita: niitä on yksinkertaisen hämmetävän liikaa. Eri vaiheeseen, eri päivänä, erilaisessa tilanteessa eri tavalla, eri porukalle, eri vuodenaikaan, eri säähän ja tunnelmaan omat kiemurat.

..nam.
Ei muuta.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Juustolastut/-keksit

..wau. Eli huippuhauska, monipuolinen ja helposti-muokkailtava, useaan ateriaan sopiva tyyli hyväksikäyttää jääkaappiin jämähtäneet ylimääräiseti juustojen-kannikat.

Mitä tahansa juustoa - uskon ainakin - että tähän olisi voinut käyttää. 
Omasta kaapista käytettävien-listalla mozzarellaraaste ja parmesaania.

1) Juustot raasteena kulhoon ja kuivat aineet sekaan: leivinjauhetta, vehnäjauhoja, ripaus suolaa ja maustetta.
***tässä puoleen Oreganoa ja puoleen SmokedPaprika+Cayenne.
***Ois pitänyt laittaa reilummin: mausteiden maut tuli aika hintsusti esille.. Maistui kyllä, mutta ei hypännyt silmille, antoi tilaa juustojen original-maulle.

2) Kananmuna ja rasva mukaan.

***rasvana kantsis ehkä käyttää sitä-mikä-eniten-tukisi-juustoja-itsejään.
Esim. parmesaani > oliiviöljy, sinihomejuusto > voi..
***määrillä pelaillaan lopullista koostista: 
- jos on tosi kuiva juusto > enemmän rasvaa
- jos on tosi rasvainen juusto (mitä "löllömmäksi" sulaa uunitettaessa) > enemmän jauhoja

3) "taikina" nokareiksi pellille, muotoilu hieman kauniimmiksi kuumaan-veteen-dipatulla lusikalla ja uunin ala-/keskitasolle, ≈10-20min @ 175°

***uunituksen taso ja kestoaika ja kuumuus taas riippuu varmaankin käytettävästä juustosta.. Parmesaani-tyylinen kärähtää nopeammin, gouda-mozzarella muhii pidempään..
Kipaleet valmiita, kun pinta rahtusen ruskistuu.
*** !! ruskistuminen tapahtuu tosi nopsasti, jahka on päässyt käyntiin. KÄRÄYTTÄMISEN VAARA!! :)

..näin. Rapsakan mehevät keksinkipaleet. Sopii vaikka-mihin: sellaisinaan herkkupaloina tapas-tyyliin, pohjana jollekkin päälliselle, krutongeiksi pilkottuna salaattiin, pastaan...

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Punaiset currymarinoidut seitipalat

..lisäksi vielä nachopaneroituja.
Nam!

Visio lähti "maailmanympäri-makumatkasta". 
Joska samaan räättiin voisi saada jonkinlaisen osasen jokaiselta maanosalta..hmm.
No, lopputulemana oli huomattavasti alkuperäistä ideaa yksinkertaisempi. Reissu TexMex-mailta - Thaimaan kautta, Japanissa poiketen - kotisuomeen.

1) Seitipalaset marinoitumaan. Punaista currytahnaa, soijjaa, yksi valkosipulinkynsi ja rypsiöljyä > seitifiléet peukun-pään-kok. paloiksi > pussiin. Muutama tunti jääkaapissa muhiutumista ja maustumista..

***Seiti - tuo pakastealtaan simppeli saalis, vallan väheksytty vonkale - ei itsessään ole turhan tujakan makuinen, mutta kastikeeta/soosia/tillbehööriä/marinadia/lisuketta se ahmii itseensä paremmin kuin moni muu raaka-aines. Rauhallisen yksinkertainen kalan-maku tukee ja tuo esille vielä voimakkaammin mausteet.

2) Nacho-paahdettusipuli-paneeraus: kalapaloista turha marinadi syrjään > pyöräytys vehnäjauhoissa > kananmunassa > nacho-paahd.sip.murskassa > pellille järjestykseen ja uuniin, ≈10min @ 200°


***YyyYiiiPppikayeee!!! TexMex-inspiroima nacholeivitys toimi aivan tajuttoman hyvin! NAM!! Huhmareessa sipulimurua ja nachoja "murusemmaksi" > lautaselle > perään vielä, kuivuutta tuomaan muutama ruokalusikallinen Maizenaa. Todella, todella NAM. Kehotan koittamaan.. Upeaa varmaan kanapalojen pinnassa :)...

3) Riisilisäke: puuro- ja punaistariisiä reilunlaisesti ylikypsäksi. Pannulla kuullottaen keltaista, punaista ja valkoista sipulia > osaset yhteen.

***visiossa tämä oli syömäpuikoilla-syötävää, tahmaisen-klönttistä sipuliriisiä. Ei oikeen toiminut: riisit eivät tahmaistuneet tarpeeksi.. Anyway, huippuhyvää! Loraus riisiviinietikkaa ja minimaissinpalaset, toimivat Thai/Japani-tunnelman-tuojana.

4) Suomi-touch vielä lopuksi: pehmeiksikeitettyjä porkkanapaloja ja broccolia
..Time to enjoy the trip: pohjalle sipuliriisi, päälle porkkanat, minimaissit ja broccoli. Pääosaan kalapalat ja mehustamaan vielä ranch-style-turkkijuggea ja perus-HP:ta.

***alltså, kaikenkaikkiaan hillittömän hauska, pikkaisen puuhaa-vaativa, mutta mahtavan makuinen kokonaisuus. Hieman huti visiosta, mutta nam. Tuon nachopaneerauksen pariin palaan vielä taatusti tuonnempana.. :)

torstai 3. marraskuuta 2011

Possufilérulla, loppusyksyn uunikasvikset ja suppilovahverokastike

Joulu koittaa!! Kohta!! wwwwwUhuuUU!! ..tovi vielä ois jaksettava odottaa, mutta mikäs sen jännempää? Odotellessa ehtii loihtia ties minkäsorttisia luomuksia.. Visiointia vauhdittaa upean-aurinkoiset syyspäivät ja pikkasen-pelottavan-pimeät myrskyisät illat ynnä muut vuodenajan oikut.

Idea saattaa maistua vaikkapa tällaiselta..

1) Possun sisäfileenkipale huoneenlämpöön ja pituussuunnassa, "kirja-tyyliin" auki. Muutama huitasu lihanuijalla > filé yhdeksi isoksi, sormenpaksuiseksi piffiksi. Pintaan oliiviöljyä ja suolaa ja mustapippuria
2) Punasipulia, valkosipulia, reilusti rosmariinia, palvikinkkua ja pastramia hakkelukseksi ja tilkkasessa öljyä sekaisin.
3) Possupiffin päälle ja lituska rullalle, puuvillalangalla paketiksi.

4) Uunikasvikset: lanttua, porkkanaa ja perunaa. Peukunpään-kokoisiksi kuutioiksi ja suolavedessä esikeittämistä viitisen minuuttia.. Pinta pehmenee ja mausteet imeytyy syvemmin & paremmin
5) Höyryävän kuumien kasvispalojen sekaan rypsiöljyä, suolaa ja alkutalven makuja: inkivääriä, pomeranssinkuorta ja kanelia. Tilkkanen siirappia vielä kyytiin...nam. Vuokaan ja uuniin, 200°

6) Possukäärön pintaan pikainen ruskistus ja uuniin, samaan vuokaan kasvisten kanssa.

***kasvikset viihtyvät uunissa, kunnes niiden pinta alkaa ruskistua ja paahtua, possunfile puolestaan saisi vain kypsyä haluttuun kypsyysasteeseen.. Kasvisvuoka sujahti uuniin ehkä kymmenisen minuuttia ennen possukääröä. Sitten hieman lämpöä alemmas, 175°-tienoille ja vielä parikymmentä minuuttia kypsennystä.
***..hienoisella onnenkantamoisella aivan upeat kypsyysasteet: kasviksissa juuri sopiva pinnan rapeus ja sisällön pehmeys. Possussa mehukas pehmeys läpikotaisun..jihuu!

7) Nopsasti vielä simppeli suppilovahverosoosi: possun-ruskistus-pannuun valko- ja keltasipulia > pehmeiksi-kuullotus, suolaa, pippuria ja suppiksia mukaan. Hetkinen paistamista ja kuivahtamista. Lopuksi vielä reiluhko ruokalusikallinen smetanaa ja loraus vettä.
..Uuni sai työnsä tehtyä: lautastamisen aika! Possurullasta langat pois ja piffeiksi > kasviskuutiot pohjalle, pihvinpalaset viereen ja päälle suppilovahverokastiketta. Och sen är maten färdig..

***Napakymppi.. Kerrankin rosmariininmäärä mausteena oli riittävä: tuli hienosti esille ja sopi kuin avain lukkoon.. Suppilovahverokastike oli "as good as the ingredients", tosihyvää. Kasviskuutiot oli jänniä: häivähdys piparkakunmakua: ei liikaa, mutta sopivasti, jotta sai ajatukset jo joulunaikaan. Tuoksussa sensijaan oli piparkakkua jo suuremmin.. Kodin valtasi todellinen tuulahdus tulevasta juhlasta... :)

***Possurullan sisustaan variaatiota: chili-paprika-halloumi? aura-metsäsieni? yrtti-dijon? aurinkokuiv.tomtti-basilika-valkosipuli? curry-ananas-kookos?...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

pippurimix-Tuorejuusto

..Munajuusto vai piimäjuusto? vai kotijuusto? ehkä tosiaan tuorejuusto? Oli mitä oli, pehmeä, todella tuore, piimästä ja munista, kotona valmistettu -juusto.

huoh..Kyseisenoloinen kotijuusto "au naturell" on mulle yhtä joulu-juttu, kuin vaikkapa pukki ja tontut, joulukuusi tai kuusenkoristeet: vain-ja-ainoastaan joulunaikaan. Sillon siitä löytyy vielä äidin "touch" ja se viihtyy joulupöydässä alusta pääruokaan...nam. Ja huoh..

Tuota ihanuutta odotellessa, otsikoidaan samansorttinen luomus toisin: 
Sekalaisen pippurinen tuorejuusto

1) ainemäärät 1-2-3, eli

* 2 litraa maitoa: kattilaan ja kuumennusta. EI kiehuvaksi, mutta miltein..
* 1 litra piimää ja
* 3 kananmunaa: kulhossa keskenään sekaisin, mukaan puolikkaan sitruunan mehu

***hovihankkijalta löytynyt tarpeeksi viimeisillään-olevaa piimää.. Kaikkien parasta-ennenpäivät näyttivät kaaauas tulevaan. Mieluusti tässä saisi olla päivän, pari "yliaikaista" tavaraa. Saman efektin simuloimiseksi, tuo sitruunamehu..

2) Maito kun poreilee (juuri ja juuri) > pois levyltä, piimä+muna-seos sekaan > kevyt pyöräytys, ei voimakasta sekoitusta

***en tiiä mitä tässä sekoittaessa tapahtuisi. Näin muistan vaan oppineeni, ei parane sensuuremmin sekoitella.. :)

3) Kansi päälle ja lieden reunalle juustoutumaan reiluksi tunniksi..
4) Tällävälin pippurimix huhmareessa: merisuolaa, mustaa, rosééta ja vihreää pippuria.

...namnamnam. Saanti/tuotosprosentti näyttää lupaavalta: Juustoa kulhon täydeltä
 Mausteet massansekaan, tasaisesti sekaisin ja muottiin..

Piukat paikat: taatusti mahtuu, jahka ylimääräinen hera valuu pois.

***..oih. Tekee pahaa nakata tuo hera lavuaariin: se ois aivan upeeta, nestemäistä kultaa jonkun sämpylätaikinan nesteenä. Nyt kuitenkin näin. Pakastin on niiiiiin ääriäänmyöten-pullollaan ettei sinne sämpylänpalleroita mahtuisi millään. Höh.

Paino liinanpäälle ja parzille yöksi.

..wwUuuHuu! Mahtui kuin mahtuikin, kuin valettu. Juuri sopivan kokoinen tietää kauniin muotoista ja näköistä lopputulemaa..

Voilá. Tuoksussa tanakasti pippurisuutta, maussa osuva suolasuus. Kyllä tämä pahimpaan äidin-joulujuuston-odotus-oireiluun auttaa.

***..mitäs niitä tuorejuusto-makuvaihtoehtoja nyt onkaan: aurinkokuiv.tomaatti-basilika?.. ruohosipuli?.. valkosipuli-mustapippuri?...yrttinen?
Näitä sitten seuraavissa...

tiistai 1. marraskuuta 2011

Iltapalaksi kanasalaatti

..sarjassamme "helppoa ja nopeaa arkiruokaa".
Pelottavan usein - useimmiten jopa - kun ruoanlaitosta kuulee puhuttavan, on aiheena/teemana "nopeus", "helppous", "vaivattomuus" tai jokin muu yhtä suoraviivaiseen ja tunnelmoimattomampaan-suuntaan-viittaava asia.. 
Tästä en tykkää ollenkaan. : )
Miksei ruuanlaitto voi olla se päivän pieni piristys, jännä ja hauska puuhastelu ennen maukasta ja miellyttävää herkutteluhetkeä? Miksi tarvitsisi päästä jokakerta "helpoimmalla" tai "yksinkertaisesti"? ..jokaiseen makumatkaan voi lisätä omia mutkia ja niistä kuuluu nauttia!!

Niin täällä ainakin. :)

Helppo kanasalaattikin taittuu jännäksi, jahka keksii jonkin kokonaisuutta yhdistävän aiheen.

1) Punaista ja valkoista sipulia, oliiviöljyn kera paistinpannulle. Nopsa pehmennys ja kanasuikaleet sekaan > ruskistus ja maustaminen: jeeraa, tuoretta korianteria, soijjaa, mustapippuria, chiliä ja ketsuppia (ihan ruokalusikallinen). Loppumetreillä vielä pakastemaissia lämpöseen pannuun.

2) Rehut: kidneypapuja, avokado, kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. Makujen monimutkaistamiseksi kastikkeeksi sitruunamehua+oliiviöljyä ja chilihiutaleita.

3) Kanapannu ikkunalaudalle jäähtymään

..ja ruoka-aika! Osaset tarjoilulautaselle, nopsa sekoitus ja seuraksi vielä salaattileipä ja nokare turkkijuggea.
Herkullisen helppo, selkeä ja nopea, mutta mietitty ja tunnelmoitu, rauhoittava ja maukas kokonaisuus. Hieman texmex-twistiä lopputuloksessa..

***chilihiutaleet, oliiviöljy ja salaatin vihreät ainekset tukevat toinentoisiaan todella tehokkaasti. Hih. Suuuuresti maukas, simppeli lopputulos.